Historiaan perustuva essee laillisen yhteiskuntajärjestyksen merkityksestä Suomessa 2023

Seuraava kirjoitus pyrkii selvittämään vuoden 2023 poikkeuksellisia tapahtumia. Kuten Aristoteles aikoinaan totesi, kaikki tieto ja filosofia alkaa ihmettelystä – ja se on tässä etualalla.

Mitä ihmettä tapahtui vuoden 2023 vaalien jälkeen? Miksi media meni sekaisin? Kesä on suomalaisessa politiikassa aina luppoaikaa mutta nyt alkoi kuulua jo keväällä, että media on kerännyt ”kauheaa materiaalia” tulevista ministeristä – ketä he sitten olivatkaan.

**

Suomalaiseen politiikkaan ja yhteiskuntaan iski vakava sairaskohtaus kesällä 2023.

Politiikka sairastui ns. ”uuslapuanliike-syndroomaan”.

Kun aito Lapuan liike kyyditti ja pahoinpiteli uhrejaan pimeillä kujilla ja tienvarsilla, niin nykyinen” uuslapuanliike” toimi avoimesti päivävalossa. Uudet Lapuan miehet vuonna 2023 häpäisivät ja mustamaalasivat omat uhrinsa mediassa ja sosiaalisessa mediassa.

Tarkoitus oli nähtävästi sama: pelotella toisinajattelijat hiljaiseksi.

Lopullinen kohde oli myös sama: vanha Lapuan liike halusi kyykyttää suomalaista duunaria laskemalla palkkoja ja organisoimalla Vientirauha-liikkeen, että se voisi repiä laman varjolla suurempia voittoja työntekijän selkänahasta.

Uuslapualainen liikehdintä lähti siitä, että maahanmuuton pitää olla pidäkkeetöntä ja jokainen, joka vastustaa euron kokkeja oli itsestäänselvästi rasisti tai natsi. Maahanmuuton piti olla vapaata siksi, että duunareiden vaatimukset kohtuullisesta palkasta olisi mahdollista hiljentää. Kyse oli uudenlaisesta orjuudesta, jossa näiden tulijoiden ylläpito annettiin veronmaksajien kontolle.

Stalinistinen noitavaino

Kesän 2023 aikana median poliittinen hurmio yltyi sellaisiin korkeuksiin, että jokainen, joka halusi kunnioittaa huhtikuun 2023 vaalitulosta tai Suomen lain periaatteita oli salaisesti natsi ja rasisti tai ainakin pesukarhu. Hallituksen muodostamisen jälkeen jokaisessa Ylen uutislähetyksessä tai HS:n etusivuilla nostettiin esille ”skandaaleja”. Ne jakautuivat kahteen osaan: 1) hallituksen muodostamisesta aina 10.7. ns. ”natsikohu” ja 2) heinäkuusta syyskuun alkuun ”rasistikohtu”.

Median ärhäkkyys näkyi erittäin hyvin Porin Areenassa, jossa lehdistön edustajilta näytti menneen tolkku. Seurasin keskusteluja ja väittelyitä Porissa hämmentyneenä. Toimittajien silmä paloi kiihottuneena. Median antoniinat kailottivat kimeään klaneettiin ja pyhä viha voitti järjen. Yleisö katseli keskusteluja huvittuneina.

Huomasin sen itse kun minulle tv-lähetyksessä väitettiin, että pesukarhu on natsien symboli. Mikä symboli? Onko se kuvattu natsilipussa? Milloin tästä eläimestä on tullut natsi? Onko punatulkku natsi kun siinä on punaista? Onko leppäkerttu natsi kun siinä on punaista ja mustaa? Mitä hulluutta tämä oli?

Kesän meininki oli yhtä sairasta kuin Salemin noitavainoissa tai Stalinin ”kansanvihollisten” metsästyksessä.

Etsittiin salaisia noitamerkkejä, kaksoismerkityksiä, kryptisiä hakaristeja & numeroita symboleja ja eläimiä, jotka sitten yhdistettiin natsismiin. Jos kesätoimittajien näkemyksiä sattui kritisoimaan niin kyse oli ”maalittamisesta” ja ”vihapuheesta”.

Lyhyesti: media nosti itsensä kesällä 2023 Jumalan asemaan ja siitä tuli kuten katolinen kirkko – täysin erehtymätön.

Kummallista kyllä, median älämölöö-ketju tiesi ennalta, että väärien ihmisten katumus ei ollut aitoa, pahoittelu ei merkinnyt mitään sillä kysymyksessä olivat olemuksellisesti natsit, jotka eivät voineet katua pahuuttaan.

Heinäkuun lopun maailmanlopun hyrske

Heinäkuun lopussa meno villiintyi täysin. Hallitus oli vankka eikä eronnut.

Nyt käynnistyi suuri eskatologinen taistelu, jossa valkeuden lapset metsästivät pimeyden ruhtinaan joukkoja.

Tavalliset kansalaiset ällistyivät siitä pyhän vihan määrästä, jota media osoitti juuri vaalivoiton saaneelle puolueelle.

Ja aivan kuten Lapuan liikkeen aikana – pelko hiljensi ihmiset. Mentiin poteroon ja katsomoon. Pelättiin toimittajia. Eri mieltä olevat journalistit on teilattu brutaalisti. Esimerkkinä tästä Vesa-Pekka Kangaskorven kohtelu (https://www.hsj.fi/ajankohtaista/2023/09/jakolinjoja-kaivava-mediajohtaja-looppi-3-2023/).

Kiertoisku ulkomailta

Media osasi myös iskeä kiertokautta.

Uutisia vuodatettiin ulkomaalaisille luotetuille toimittajille. Kun uutispulasta kärsivä Eurooppa uutisoi suomalaisten pahuutta niin sitten ihmeteltiin, että ”ulkomaillakin pelätään suomalaisia natseja”. Ketju oli yksikertainen: a) suomalainen woke-toimittaja b) Suomessa oleskeleva ulkomaalainen woke-vihervasemmistotoimittaja c) ulkomainen media saa tiedot näiltä ja uutisoi d) suomalainen woke-kauhistelu iltapäivälehdessä.

”Ulkomaillakin ihmetellään…”

Suomi oli kärsinyt mainehaitan. Kyseessä oli kuitenkin ihan kotimainen ja itsetehty skandaali.

Uuslapualaisuuden ydin: laki on ”kapea” – henki tärkein

”…siihen aikaan jolloin minä luin lainoppia – minä tosin kuulun entisiin juristeihin – selitettiin, että laki on olemassa sitä varten, että eri kansalaiset ja eri yhteiskuntapiirit voisivat turvallisina elää toistensa vierellä, ja joka lakia rikkoi, se oli ehdottomasti rangaistava. Nyt on kuitenkin, ennen kaikkea Lapuan liikkeen taholta, koetettu saada aikaan uusi lakikirja, jossa on muutamia aivan toiseen suuntaan käyviä määräyksiä. Tärkeimpinä pykälinä lakikirjassa on ensinnäkin se, että lain kirjainta saa rikkoa. Jokainen on oikeutettu panemaan lakiin itse hyväksi harkitsemansa sisällön, jos vain hänen tekonsa vaikuttimet ovat isänmaalliset…” (Väinö Tanner eduskunnassa 19.12.1930).

Väinö Tanneria tulkiten voisi todeta, että Suomen laki koki riettaan metamorfoosin kesän 2023 ”uuslapuanliikkeessä”. Siitä tuli ”kapeaa”.

Lapuan liike totesi aikoinaan, että ”me teemme mitä tahdomme”.

Se myös puolusteli 1930-luvulla rikoksiaan sillä, että Lapuan liike toteutti ”lain henkeä” mutta ei sen kirjainta.

Samoin tapahtui vuonna 2023. Hallituksen perussuomalaiset jäsenet alistettiin nöyryyttävään tutkintaseremoniaan, jossa iltapäivälehtien kesätoimittajat oli komennettu etsimään vuosikymmeniä vanhoja sosiaalisen median letkautuksia. Ja aina uudelleen farisealainen media ja RKP:n moraaliryhmä totesi, että ”voi kamalaa!”.

Hallitus oli kaatumassa lehtien mukaan joka päivä ja RKP:llä oli kerran viikossa ”kriisikokous”.

Ministerit eivät siis olleet rikkoneet lakia vastaan tai edes tehneet mitään skandalöösiä ministerinä olleessaan; he eivät edes ehtineet tehdä mitään väärin.

Siirryttiin taannehtivaan lainsäädäntöön ja neuvostoliittolaiseen lain tulkintaan. Laki ja sen noudattaminen todettiin ”formaaliksi” ja ”kapeaksi tavaksi” tulkita asioita.

Tärkeintä oli ”lain henki” ja oma tulkinta.

Niin vihapuhetta kuin rasismia ei ole vieläkään kyetty määrittelemään juridisesti niin, että sen perusteella oli voinut tuomita ihmisiä länsimaisissa tuomioistuimissa. Aivan samalla tavalla kuin Mäntsälän kapinan aikana jokainen, joka vastusti kapinaa oli epäilyttävä: patkuli tai petturi.

Median uuslapuanliike ja vihanlietsonta

Se mikä tässä uuslapuanliikkeessa ihmetytti, oli vihan siementen hillitön kylvö.

Se oli täysin vastakkaista sille suurelle ajatukselle, jota virallinen Suomi on noudattanut sitten vuodesta 1918. Presidentti Ståhlberg pyrki aikoinaan laastaroimaan kansalaissodan haavoja, Svinhufvud esti Lapuan liikkeen kapinan Mäntsälässä, Mannerheim ja Ryti pyrkivät pelastamaan koko Suomen yhdessä Väinö Tannerin kanssa, Paasikivi ja Kekkonen toimivat myös omalla tavallaan koko Suomen eheyttämiseksi.

Nyt on toisin.

Entinen pääministeri totesi, että ”keskitietä ei ole” ja lähti sitten kansanedustajan paikalta kansainväliseen firmaan saamaan isoja rahoja. Kyseinen firma saa rahoituksensa tunnetuilta arvomaailman johtajilta: Saudi-Arabialta ja Venäjältä.

Samaan aikaan Arvo Pohjaa reflektoitiin hyvisten mielenosoituksissa. Siellä vaadittiin ministerin päiden leikkaamista ja väkivaltaa.

Se ei ole kuitenkaan mitään ja ihan väärin tulkittu. Koska se on parempaa ja pyhempää vihaa kuten aikoinaan Otto Wille Kuusinen ”kommunistisesta vihasta” totesi.

Haluan tässä painottaa vihan saarnaamisen vahingollisuutta. Tie Suomen kansalaissotaan kulki vihan saarnaamisen polkuja. Väkivalta ei synny ilman vihaa. Näin kävi vuonna 1918 kun sosiaalidemokraattiset vihan saarnaajat kiersivät pitkin Suomea. He valmistelivat maaperää tulevalle kapinalle vihalla ja valheella Kt. Ehrnrooth, Jari: Sanan vallassa, vihan voimalla : sosialistiset vallankumousopit ja niiden vaikutus Suomen työväenliikkeessä 1905-1914. 1992.

Ja lopulta viha syntyi: vuoden 1918 kapina syntyi ennakkoluuloista ja valheinformaatiosta. Kapina sai aseensa Venäjältä.

Historia toistaa itseään

Kesän 2023 suuri teema oli vihanlietsonta. Hyve-media saarnasi voimallisesti vihaa kesällä 2023 ja levitti sen siemeniä.

Seurauksena oli edellä mainittu uuslapuanliike.

Vihan siementämisen seurauksena Suomi on nyt sairastunut vihasta, jota on systemaattisesti ja tietoisesti levitetty yhteiskuntaan. Tämän vihan kummeina ovat vasemman laidan poliittiset puolueet ja ennen kaikkea media, jonka toiminta ylitti kaikki journalismin ohjeet. Mediasta tuli poliittinen toimija; nuoret kesätoimittajat tekivät parempaa maailmaa.

Hyvänä esimerkkinä tästä jännittyneestä ilmapiiristä on se, että sain kuulla, että syksyllä 2023 kaikki eri poliittisten puolueiden jäsenet eivät enää tervehdi toisiaan eduskunnassa. Pitäneekö paikkaansa?

Yleensä vaalit ja niiden tulokset rauhoittavat politiikanteon mutta vuonna 2023 kesällä ei näin tapahtunut. Oli aivan kuin meillä olisi ollut kaksivaiheiset vaalit, joissa ensin rahvas sai kertoa oman alhaisen mielipiteensä… ja sitten tuli median ”toinen kierros” joka pyrki muuttamaan vaalien tuloksen omalla toiminnallaan. Todettakoon vielä, että vihan saarnaaminen on helppoa mutta sen lopettaminen vie aikaa.

Jugoslavian esimerkki

Pahimpana esimerkkinä tästä vihanlietsonnasta oli Jugoslavia 1980-luvun lopulla. Esimerkiksi Jugoslavian sisällissotaa edelsi pari vuoden aika, jolloin Jugoslavian liittovaltio oli vielä olemassa mutta eri kansallisten blokkien mediat harjoittivat täysmittaista kiihotusta toista vastaan. Vuodesta 1989 lähtien alkaneet kansallisuuksien väliset vihamielisyydet eivät vielä aiheuttaneet ulkomaitten väliintuloa vaan asioiden annettiin mennä omaa latuaan. Aseina tässä prosessissa käytettiin dehumanisaatiota ja demonisaatiota; toisilta etnisiltä ryhmiltä piti viedä pois heidän ihmisarvonsa ja lopuksi myös mustamaalata toinen viholliseksi. Kansallismieliset serbit alkoivat eriytyä omaksi valtiokseen ja muodostamaan aseellisia joukkoja. Samoin myös kroaatit ja lopulta myös Bosnian muslimit. Seurauksena oli sisällissota, etniset puhdistukset ja joukkomurhat. Ainoa, joka olisi tämän tapaisesta kehityksestä tyytyväinen Suomen kohdalla on itänaapurimme Venäjä.

Tällainen vihanlietsonta sopii Putinin pelikirjaan. Tässä mielessä Putin tykkää Suomen mediasta?

Entä ne puolueet ja poliitikot, joiden viha oli ”parempaa vihaa”?

Entä onko meillä parempia esimerkkejä toisissa puolueissa?

Onko meillä jotain moraalisia korkeuksia, josta voi heitellä kiviä?

Epäilen.

Epäilen, että perussuomalaisten poliitikot eivät ole syyllistyneet juutalaisvastaisen vihan tai homojen vastaisen vihan levittämiseen. Olen melko varma siitä, että kukaan PS:n poliitikko ei ollut osallistunut natsiorgioihin aseiden kanssa saunassa ja hailannut siellä.

On melko ilmeistä, että PS:n poliitikot eivät olleet harjoittaneet eläinrääkkäystä ja vanhusten asuntojen vandalisointia eikä kukaan PS-poliitikko ollut todennut, että ”Hitler olisi voinut olla ihan hyvä johtaja Saksalle”. Kukaan PS-poliitikko, ei ollut syyttänyt maalla asuvia ”insestistä” tai siitä, että siellä oli hyvä asua kun kukaan ei kuule jos hakkasi vaimoaan.

Nyt kun hallitus sai eduskunnan luottamuslauseen, on aika vetää henkeä ja alkaa uusi ottelu. Media on tehtävänsä tehnyt ja

se menee vähäksi aikaa taustalle.

Vuoron ottaa nyt demareiden hallitsema ay-liike, joka nappaa nyt viestikapulan. Tehyn sairaanhoitajia kiihotetaan epätosilla argumenteilla. Ay-aktiivit komennetaan toreille ja työläisten etujen puolustaminen on vaihdettu moraaliposeeraukseen.

RKP:n strukturaalinen post-kolonialismi

Tässä yhteydessä on vielä hyvä viivähtää RKP:n roolissa kesällä 2023. Sen esittämät syytökset rasismista ja natsismista olivat kaataa hallituksen.

Mutta mikä RKP sitten on?

Objektiivisesti katsottuna RKP:n historiallinen rooli Suomessa on ollut puolustaa ruotsinkielisen vähemmistön (etu)oikeuksia. Se on sinänsä laillista ja luvallista.

Juho-Kusti Paasikiven päiväkirjojen käsityksen mukaan tätä asiantilaa piti sietää nurkumatta ja suomenkielisten piti osoittaa suurpiirteisyyttä ruotsinkielisille; piti olla suurpiirteinen (generös) sillä tämä vähemmistö antoi Ruotsille intressin olla kiinnostunut Suomen asioista. Sodan jälkeen kyseessä oli elämän ja kuoleman asia.

Tähän vedoten Suomi on rakentanut kaksoisjärjestelmän, jossa meillä on ruotsikielisiä sairaaloita, kouluja ja yliopistoja. Ruotsinkielinen vähemmistö on kyennyt linnoittamaan asemansa vanhan rahan ja näiden instituutioiden ympärille. Kyseessä on kallis samba. Mietin joskus kukahan tämän ylimääräisen rahamenon joskus laskisi. Onko sillä hintalappu? Paljonko me lahjoitamme RKP:lle vuosittain?

Järjestelmä täydentyy sillä, että Ahvenanmaalla on aivan oma lintukotonsa. Se on suomalaisten veronmaksajien ylläpitämä enklaavi, jossa suomenkielisillä ei ole täysiä oikeuksia.

Mainittakoon tässä kuinka ulkoministeri Carl Enckell kuvasi muistelmissaan sitä miten aikoinaan vuonna 1921 kansainliitto ratkaisi Ahvenanmaan poliittista asemaa. Asiaa tutkiva raati kiinnitti huomiota siihen miten kuultavaksi tulleet saariryhmän asukkaat ylistivät omaa aluettaan ja pitivät sitä paratiisista seuraavana. Arvioitsijoiden oli vaikea uskoa näiden hyvinvoivien ja varallisuutta uhkuvien ahvenanmaalaisten kurjuutta tai valituksia suomalaisten harjoittamasta sorrosta, jos kaikki oli tosiaan niin hyvin kuten he kuvasivat.

Kultaiset taskukellot ja hyvinvoivat olemukset kertoivat jonkinlaisesta hobittilasta, jossa heillä oli niin hyvä olla.

RKP – uusikolonialismin puolue?

Jos haluaisi olla epähieno, käyttää woke-kieltä ja antaa sen perusteella arvionsa ruotsikielisen vähemmistön tilanteesta niin voisi väittää, että….

…ruotsinkielisten etuoikeutettu asema on pitkäaikaisen uuskolonialismin lopputulos.

Suomenkielinen enemmistö on nurkumatta maksanut ja kustantanut tämän pienen vähemmistön paremman aseman.

Kaikkien kolonialisti-tutkijoiden etsimä konsepti: ” “la situation coloniale” on nähtävissä RKP:n historiassa ja toiminnassa. Mitäpä sitä peittelemään! Ehkä mielenkiintoisimpana esimerkkinä tästä on se, että perussuomalaiset nuoret eivät ole järjestönä hakukelpoisia valtionapuun. Toivoin taannoin kovasti, että opetusministeri olisi ymmärtänyt tämän epäoikeudenmukaisuuden ja korjannut asian. Mutta ei.

Freudenthall – ruotsinkielisen rasismin ja RKP:n henkinen isä

RKP:n jatkuva koohotus PS:n rasismista on merkillistä myös siksi, että kyseisen puolueen henkinen isä oli täysi rasisti.

Olen armoton boomeri mutta yritän löytää päivän sanan. Se on HC Rasse.

Kyseinen Axel Freudenthal oli Ruotsista Suomeen muuttaneen isän lapsi, siis ensimmäisen polven Suomessa syntynyt maahanmuuttajaisän lapsi.

Freudenthal keksi, että maassa, jonne isä oli muuttanut, eli ruotsalaisia alempiarvoinen rotu, maan enemmistö eli

suomenkieliset.

Hän totesi mm. jokseenkin seuraavaa suomenkielisistä ”mongoleista”, joita hän siis piti omana rotunaan.

– rodun määrittää kieli, ruotsinkieliset ovat Suomessa germaaneina kulttuuria luova ylempi rotu, suomenkieliset alempi rotu

– suomalaisugrit eivät ole koskaan pystyneet luomaan kulttuuria, poikkeuksena ehkä unkarilaiset

– suomenkieliset ovat pitkäselkäisiä ja lyhtjalkaisia soveltuen näin parhaimmillaan maanviljelystöihin

– jos suomenkieliset kuolisivat sukupuuttoon, ihmiskunnan suojelusenkeli ei tätä itkisi heidän haudallaan

RKP:n suhde suomenkielisiin on aina perustunut puolueen oppi-isän maksiimiin: suomalaisten puhuma suomen kieli teki heistä alemman rodun.

Puhut suomea – olet alempi.

Uuskolonialistinen rotusortopalkinto?

Freudenthalin nimissä jaettua rkp:n kulttuuripalkintoa jaettiin vielä 2000-luvulla ja sen sai mm. Tarja Halonen.

Kun Freudenthalin rasismia nostettiin esille vuonna 2013 eli vain 10 vuotta sitten, rkp:n tiedottaja totesi (löytyy Wikipedian Freudenthal-artikkelista), että kulttuuripalkinnon jakamisesta tai jakamatta jättämisestä ei ole tehty päätöstä.

Enäähän sitä ei jaeta Freudenthalin nimissä, mutta kovin pitkään näin tehtiin.

Kysymys on tietenkin tämä: kuka tai mikä puolue Suomessa on oikeasti kannattanut rasismia tai kunnioittanut rasististen näkemysten esittäjää hänen mukaansa nimetyllä kulttuuripalkinnolla ihan viime vuosiin saakka?

Ja merkillistä kyllä ihan suomenkielisetkin ovat tyytyväisinä ottaneet tämän ”uuskolonialistisen kulttuuripalkinnon” vastaan heitä alempana rotuna pitäneen maahanmuuttajataustaisen ruotsalaisen nimissä. Onko siis niin, että rasismia ei ole/ ei ole ollut suomenkielisten nimeäminen alempiarvoiseksi ”roduksi”? Eikö tässä täyty rasismin määritelmä?

Historiallisena taustana Freudenthalin näkemyksille oli luonnollisesti 1800-luvun niin kutsuttu skandinavismi, jolla oli myös

poliittisia tavoitteita (Suomen takaisinyhdistäminen Ruotsiin), mutta joka tosiaan (protofasistisesti) julisti germaanisen rodun ylivaltaa, mihin valtapiiriin kuuluivat siis määritelmällisesti ruotsinkieliset Suomessa.

Vielä kerran: Rkp:n kulttuuripalkinto nimettiin tämän rasisti-Freudenthalin mukaan, joka ajatteli että paremman tai

huonomman ”rodun” määritteli ihmisten äidinkieli.

Ajatushan on itsessään aivan älyvapaa – varsinkin maassa, jossa opintielle lähteminen edellytti ruotsinkielistymistä (esim. Cygneusten ym. suku), kun suomenkielistä koulutietä ei ennen Jyväskylän lyseon perustamista ollut olemassa.

Kun rkp:n oikeaa rasismi-ideologiaa eivät persujen nykyrasismia huutavat (ei myöskään arvostella Haaviston käsittämätöntä Hilter-olisi-ollut-ihan-kelpo-johtaja-jos-kommenttia) halua muistella, niin eivät rkp-läisetkaan jostain syystä halua muistella Freudenthalin henkistä perintöä.

Se on kuin vaiettu ja häpeällinen salaisuus perhepiirissä. Media on taas historiasta täysin tietämätön. Kaikki nämä biaudet-adlercreuzit ovat ilmeisesti kokeneet jonkinlaisen selektiivisen muistinmenetyksen tässä asiassa.

Freudenthalista puhuminen ohitetaan lauseella: ”se on asiatonta”.

On mielenkiintoista, että RKP:ssä on myös järkeviä ja asiallisia ihmisiä, jotka olisivat halunneet kesällä 2023 lopettaa tämän vouhottamisen PS:n rasismista. Nämä asuvat lähinnä länsirannikolla ja näiden suhteet PS:n kanssa ovat kypsyneet asiallisessa kunnallisessa yhteistyössä. Rannikolla ei nähdä viholliskuvia; siellä ollaan pragmaattisia.

Siellä ei ole applesiinimarmeladin tuoksuista kartanonherra-ärkoopeeläisyyttä tai pääkaupungin wokestoliittoa. Olen yrittänyt hahmotella tämän porukan suhdetta PS:ään psykologisesti: se näyttää olevan jonkinlainen sekoitus animaalista aitosuomalaisuuden pelkoa, joka saa sitten ilmiasunsa ylemmyydentuntuisesta halveksunnasta. Pelätään ja halveksutaan.

Toisaalta, jos katsotaan RKP:n historiaan niin siellä on ollut myös asiallisia ja järkeviä valtiomiehiä, jotka ovat ymmärtäneet kieliryhmien välisten suhteiden sensitiivisyyden ja historian painolastit. Alkaen aina sodan jälkeisestä asutustoiminnasta, jossa karjalaiset eivät voineet tulla asumaan Herran pyhän perintökansan keskuuteen – käyttäen Raamatullista vertausta.

En usko, että sellaiset aidot valtiomiehet kuin Jan-Magnus Jansson, Ralf Törngren, Kristian Gestrin, Pär Stenbäck tai Christoffer Taxell olisivat heitelleet lasitalossa näin isoja kiviä kenenkään päälle.

Edes perussuomalaisten.

Epäilen, että kukaan heistä olisi halunnut kasvattaa perussuomalaisia ”sisäsiisteiksi” – rasistinen ilmaus tämäkin.

Jos jotain tiedän, niin totean, että PS puolue lähti hallitusneuvotteluissa siitä, että menneet ovat menneitä ja pitää katsoa tulevaisuuteen. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Sananlasku toteaa tämän brutaalisti, että joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Historian vääryyksiä ei voi korjata mutta tulevaisuutta voi korjata ja tehdä parempaa maailmaa. Tämä ajatus olisi hyvä pohja PS:n ja RKP:n välisille suhteille. Asiallisuus.

Jos RKP haluaa joskus käydä läpi oman menneisyytensä pimeitä rasisti-komeroita, niin se on heidän oma asiansa. Viimeinen ruotsinkielinen kulttuurivaikuttaja, joka kykeni aikoinaan puhumaan suoraan tästä dilemmasta ja pystyi ruoskimaan ruotsinkielisten itsetyytyväisyyttä oli ohjaaja Jörn Donner (kt. esim. https://svenska.yle.fi/a/7-1249740). Ruotsinkieliselle vähemmistölle hän oli ehkä liian intellektuelli ja liian kansainvälinen.

Ihmisvihan saarnaamisen alkuperä: USA ja woke alku meillä Suomessa – 2017

Mistä tämä vihan saarnaaminen on sitten alkanut? Sitä ei ollut Suomessa vielä 2010-luvulla.

Olen pohtinut asiaa ja nähdäkseni perussuomalaisia vastaan aloitettu kampanja ja syytökset ”ihmisvihasta” käynnistyivät ensimmäistä kertaa, kun Pekka Haavisto – silloinkin presidenttiehdokas – puolusteli, kehui ja ylisti valtoimenaan (tarkka aika: 14.7. 2017, noin klo 8.35 Ylen 1:ssä) ”Sininen Tulevaisuus” nimistä poliittista liikettä.

Kyseistä liikettähän ei ole. Ei ole Uutta vaihtoehtoa, Sinistä tulevaisuutta eikä Korjausliikettä.

Kyseessä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun PS puoluetta syytettiin ihmisvihasta. (Tosin vihreä populisti Ville Niinistö käytti kerran vuonna 2015 tätä termiä mutta ei yhdistänyt sitä silloin perussuomalaisiin)

Perusteita silloinen Pekka ei lausunut.

Pekan lause kuitenkin käynnisti prosessin, jossa aloitettiin erään laillisen puolueen poliittinen demonisointi.

Pekka aloitti demonisoinnin Suomessa?

Epäilin silloin, että kysymyksessä oli leimaavaa ja vihaa yllyttävää puhetta, joka Euroopan neuvoston ministerikomitean suositusten mukaan (R 97 20) oli määritelty seuraavasti: ”vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen”. Samoin pohdin myös sitä, että täyttikö Pekan lausuma myös Rikoslaki 11 luku10 § tarkoittaman rikoksen tunnusmerkit?

Se paikka mistä maasta tämä woke-ajattelu tuli Suomeen on USA.

Ei Pekka olisi tätä ikinä itse keksinyt.

Ongelma on vain se, että meillä ei ole ollut rasismia samanlaisena historiallisena ilmiönä kuin USA:ssa. Meillä Suomen laki on ollut tehokas tasa-arvoisuuden ja yhtäläisen kohtelun tae. Suomen laki toimii.

Toisin on USA:ssa. Ei meillä ole näitä ongelmia.

Suomi on tässä suhteessa hyvä maa. Kuten Väinö Tanner alussa todisti. Valitettavasti sosiaalidemokraatit ovat unohtaneet oman tannerilaisen perintönsä. Nykyään: ”keskitietä ei ole”.

Rasistelu loppui väliaikaisesti vuosina 2021-2022

On myös erinomaisen mielenkiintoista havaita, että ”rasistelu” vaikeni kahdeksi vuodeksi vuosina 2021-2022. Syy tähän lienee se, että aluevaaleissa PS sai niin vähäisen tuloksen eikä PS:ää silloin koettu uhkana.

Minulle oli silloin itsestään selvää, että meidän kannattajamme, halusivat protestoida järjetöntä uudistusta jäämällä pois vaaleista. PS:n oli siksi tehtävä gambiitti ja katsottava nämä vaalit yhdeksi kokonaisuudeksi. Työ kannatti – syksyllä 2022 kannatuksemme alkoi kasvaa yli 16%.

Kun kannatus kasvoi, alkoi myös huutelu.

”Rasistelu”, puolueen johdon mustamaalaus, järjettömät huhut, parjaus ja viholliskuvan rakentelu alkoikin syksyllä 2022 vähitellen ja vaalikampanjassa pääministeri Sanna Marin käytti siekailematta ”sini-musta” ilmausta.

Itse vaalitulos oli hyvä; Lapissa, Oulussa, Vaasassa, Savo-Karjalassa tapahtui ”lempeä siirtymä” PS:n siniseen. Helsingissä ja Uudellamaalla se muutos jäi vähän vajaaksi – tietyistä syistä. Todellinen rasistelu alkoi kuitenkin kun 7 viikon asiallisten hallitusneuvottelujen jälkeen syntyi Orpon-Purran hallitus.

Suomalaisen tervejärkisen demokratian puolustuspuhe

Tämä essee on suomalaisen tervejärkisen demokratian puolustuspuhe.

Totean tässä painokkaasti, että väkivaltaa, anarkismia, epätasa-arvoa ja ilkeyksiä pitää vastustaa aina.

Kuten savolaiset toteavat: ”pittää olla toeselle immeinen”.

Yhteiset sääntömme on kirjattu Suomen lakiin. On tietysti hyvä, että tehdään julkilausumia mutta ne eivät ylitä lakia. Miksi: vetoan taas Väinö Tannerin alun viittaukseen. Meillä ei voi olla kilpailevia lakijärjestelmiä tai ohjeistoa, jotka ylittävät lain. Laki suojelee niin heikkoa kuin vahvaa. Laki ei ole ”kapea” tai ”formaalinen” eikä sen henkeä voi tulkinta vaan on toimittava sen mukaan. Muuten Suomi kulkee mielivallan tielle.

Ystävällinen kehotus Pekka Haavistolle

Ihan tässä lopussa vilpittömästi toivon myös, että Pekka korjaa Hitleriä koskevan lausuntonsa.

Arto Luukkanen

PS: Uusi Suomi sensuroi tämän. Liikaa vertauksia, vaikeita sanoja, historiaa, ikävää, joka ei mene pirtaan…