Unohdetut vanhuksemme
Lehdistä saa jatkuvasti lukea vanhustemme taloudellisista vaikeuksista. Samat tarinat toistuvat keskusteluissa heidän kanssaan.
Viesti on liian monilta selvä, eli eläke ei riitä elämiseen. Jatkuvasti pitää laskea mihin rahat riittävät. Mitään erityistä ei voi hankkia – pienestä lomamatkasta nyt puhumattakaan.
Eläkkeiden indeksikorotuksen leikkaus on epäoikeudenmukainen ja kohtuuton suurelle osalle eläkeläisistämme. Monet kustannukset ovat nousseet, mutta eläkkeen taso ei nouse siis samassa suhteessa.
Miksi emme huolehdi arvokkaasti ihmisistä, jotka ovat tehneet pitkän työuran ja taistelleet meille monet nykyisin itsestään selvyydeltä tuntuvat edut. Nämä ihmiset ovat itse tehneet kuusipäiväistä työviikkoa, pitäneet lyhyet äitiyslomat, maksaneet veroja ja maksuja koko ikänsä eläkkeidensä eteen. Näinkö osoitamme arvostusta vanhuksillemme? Ihmisille, joista monet eivät enää itse saa ääntään kuuluviin.
Itä-Uudenmaan maistraatissa holhoustoimen lakimiehenä olen nähnyt paljon vanhusten taloudellista hätää, kun on lähdetty selvittämään, tulisiko henkilön saada edunvalvoja taloudellisten asioidensa hoitoon, kun oma terveys on niin heikentynyt, ettei asioiden hoito enää suju. Pienestä eläkkeestä on yritetty saada rahat riittämään arjen menoihin ja usein ovat jääneet lääkkeetkin ostamatta, kun rahaa ei ole ollut eikä apua ole mistään saanut. Liian usein taustalla on myös taloudellista hyväksikäyttöä, eli vanhuksen eläkkeestä on maksettu vielä jonkin läheisen tai tuttavan laskuja.
Vanhuksemme tarvitsevat meidän tukeamme ja apuamme. Viime aikoina on kuitenkin saanut huomata, että keskitytään kaikkeen muuhun paitsi suomalaisten ihmisten asioiden hoitoon. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat laittomasti maassa olevien ihmisten terveydenhuollon pohtiminen ja rahoitus, sekä kehitysapuun ja Kreikan tukemiseen osoitetut miljardit. Mikä Suomen nykyisiä päättäjiä ja hallitusta oikein vaivaa?
Seuraavassa eduskunnassa haluan itse nähdä ihmisiä, jotka ajavat suomalaisten etuja ja keskittyvät maailmanparannukseen vähemmän. Suomella ei aidosti ole rahaa pelastaa koko maailmaa, vaikka ajatus kuinka ylevältä joistakin ihmisistä tuntuisi.
Tekstin aiheet:
Hyvä, että joku ottaa tämmöisen vakavissaan
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä just näin! Miten itsekästä toimintaa jättää vanhukset oman onnensa nojaan ja leikata rahoista. Missä kunnioitus näitä hyvinvoinnin rakentajia kohtaan? Hukassa… Vanhusten ääntä pitää kuunnella, he ovat yleensä vaatimattomia ihmisiä ja silti eivät raha riitä elämiseen. Meidän verorahat ovat meidän verorahoja, eivät koko maailman. Se ei ole itsekästä, se on ainoastaan järkevää.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Blogitekstisi osui samalle päivälle kuin uutinen vanhusten itsemurhista:
http://www.iltalehti.fi/mieli/2015012119053128_md.shtml
Resurssien jakamisestakin mainitaan: ”Työikäiset saavat terapiaa Kelalta, mutta vanhempien ihmisten mielenterveyden hoitoon ei välttämättä ole resursseja.”
Kyllä jonkinlainen arvomuutos olisi paikallaan yhteiskunnassamme.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Vanhuus alkaa olla jo myös laaja käsite. Nykyisin 40-50 ikäisiä heitetään tarpeettomina pois työuriltaan ja miten heille sitten kertyykään eläkkeitä siltä ajalta, kun he tarpovat yhteiskunnassa etsien paikkaansa. Työmies on palkkansa ansainnut ja samoin eläkeläinen kohtuullisen eläkkeen elämiseensä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Vanhuksille pitäisi luoda ympärivuorokautisia hoitokoteja . Joissa
maksut olisivat sellaisia,ettei joka asiasta veloitettaisi erikseen .
Luulisi jo tämän asian yhtenäistämisen tuovan säästöjä byrokratiaan .-Tällä hoitpmuodolla työllistettäisiin kunnissa parhaiten .-Ja vanhusten turvattomuus poistettaisiin kerralla.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti