Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee 26.9 kokouksessaan Vihreiden Kati Juvan aloitetta valvotuista huumeidenkäyttötiloista. Aloitteessa esitetään, että Helsingin kaupungin tulisi avata avoimia ja valvottuja huumeidenkäyttötiloja, joissa käyttäjät voisivat terveydenhuoltohenkilökunnan valvonnassa piikittää itseään. Tämän oletetaan vähentävän huumausaineiden käytöstä johtuvia haittoja.

Missä vaiheessa yhteiskunnan tehtävä on vaihtunut käytön vähentämisestä haittojen vähentämiseen? Miksi yhteiskunnan tehtävä ei ole enää vähentää käyttöä ja siihen liittyvää raskasta inhimillistä taakkaa käyttäjille ja heidän läheisilleen?

Tilastot kertovat karua kehitystä huumausaineiden käytöstä Suomessa. Huumausaineiden käyttö on nelinkertaistunut 20 vuodessa. Aikana, jolloin suhtautumista huumausaineisiin on pyritty lieventämään. Omassakin nuoruudessani tämä touhu oli vielä paheksuttavaa, ei enää. Hamuaako Helsinki maailman huumausaine-pääkaupungiksikin?

https://yle.fi/uutiset/3-8279701

Huumausaineet eivät tipu taivaasta, kuten raha ei tule seinästä eikä sähkö töpselistä. Huumausaineet tulevat käyttäjille laittoman huumausainekaupan kautta. Näin ollen voitaisiin ajatella, että jos Helsinki ryhtyy dekriminalisoimaan huumausaineiden käyttöä, tukee se samalla myös huumausaineiden kauppaa välillisesti. En kertakaikkiaan voi ymmärtää tätä.

Mitä sitten tulee Kokoomuksen ja nykyiset Liike Nytin Mirita Saxbergin aloitteeseen huumausaineiden testaamisesta kaupungin toimesta, on ajatus vähintäänkin erikoinen. Jokainen laitonta huumausainetta ostava tietää, että joka ikinen annos on riski. Ostamiselle on oltava vaihtoehto ja se vaihtoehto on vieroitushoito ja sen jatkohoito. Sitä tulee olla saatavilla silloin, kun ihmisen oma motivaatio lopettamiselle on. Jokainen tuntemani ja jututtamani entinen päihdekoukussa ollut on sanonut, että jokainen riippuvainen tarvitsee yhden hyväksyjän toiminnalleen. Ja jokainen allekirjoittaa väitteen, että ihmisen on itse haluttava raitistua, sitä ei voi kukaan tehdä puolesta. Yhteiskunta eli tässä tapauksessa Helsingin kaupunki ei voi olla se hyväksyjä. Sen sijaan kaupungilla tulee olla käsi johon tarttua nopeasti, kun ihminen haluaa päihdemaailman kuolettavasta suosta nousta. Se on inhimillistä ja ihmistä arvostavaa toimintaa.

Katselen kauhulla tätä kehitystä. Tiedän taustakeskusteluiden perusteella, että seuraavaksi tulemme näkemään aloitteita, joissa vaaditaan huumausaineiden käytön laillistamista sekä reseptillä saatavien huumausaineiden antamista riippuvaisille. Luonnollisesti maksuttomia huumausaineita. Itse en tähän ajatuksenjuoksuun oikein pääse kiinni. Samalla logiikalla pitäisi alkoholisteille olla ilmaiset viinat tarpeen mukaan ja tupakkakoppeja kera röökien tupakoitsijoille.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos julkaisi 10.9.2014 facebookissa tuntemattomaksi jääneen kirjoittajan pysäyttävän kirjoituksen, ”Hei, minun nimeni on huume”. En halua olla tukemassa huumausaineiden käyttöä vaan sitä, että lapset ja nuoret osaavat sanoa ”ei” ja jos ei ole niin osannut sanoa, vastaamme pyyntöön ”auta”.

Hei, minun nimeni on huume.

Tuhoan koteja, revin perheitä toisistaan, otan lapsia, ja se on vasta alkua. Olen kalliimpaa kuin timantit, kalliimpaa kuin kulta. Tuon surua ja jos tarvitset minua, muista että olen helposti löydettävissä. Minä elän kaikkialla ympärilläsi- kouluissa ja kaupungissa. Asun rikkaassa, asun köyhässä, asun kadulla, ja ehkä naapurissasi.

Minun voimani on mahtava. Kokeile, niin näet, mutta jos sen teet, et voi koskaan olla varma, että enää päästämme toisistamme irti. Voit yrittää minua kerran ja voisin antaa sinun mennä, mutta yritä minua kahdesti ja minä otan sielusi – olet omani . Kun meillä on toisemme, sinä varastat ja valehtelet vuokseni. Teet mitä sinun täytyy, vain saadaksesi kokea minut uudestaan. Teet rikoksia, minun hurmani on sen arvoista. Sylissäni tunnet ilon. Sinä valehtelet vanhemmillesi, voit varastaa isältäsi. Kun näet heidän kyyneleensä, sinun pitäisi tuntea surua. Minun valtani sinuun on niin suuri, että kauttasi vaikutan jopa läheistesi elämään. Voit unohtaa oman moraalisi ja sen miten sinut kasvatettiin. Olen sinun omatuntosi, minä opetan sinua kulkemaan tietäni.

Otan lapset vanhemmilta ja vanhemmat lapsilta. Vien sinun ystäväsi. Otan kaiken sinusta. Ulkonäkösi, ylpeytesi ja terveytesi. Olen kanssasi, vierelläsi. Sinä luovut kaikesta… perheestäsi, kodistasi, ystävistäsi, rahasta. Ja niin olet yksin. Vien ja vien, kunnes ei ole enää mitään annettavaa. Kun olen lopettanut kanssasi, olet onnekas jos elät. Jos annat mahdollisuuden, teen sinut hulluksi. Minä raiskaan kehosi; minä hallitsen mieltäsi. Minä omistan sinut kokonaan; sielusi tulee olemaan minun. Annan sinulle painajaisia, aina kun nukut. Kuulet ääniä pääsi sisältä, hikoilet, täriset ja vapiset, näet harhoja. Haluan teidän tietävän, -nämä ovat kaikki lahjoja minulta, mutta sitten se on jo liian myöhäistä. Tiedät sydämessäsi, että olet minun, ja me emme eroa.

Tulet katumaan, että kokeilit minua. Sinä tulit luokseni, en minä sinun luoksesi. Tiesit, että näin tapahtuisi. Monta kertaa olisit voinut lähteä, mutta haastoit voimani, ja päätit olla rohkea. Olisit voinut vain kävellä pois. Jos voisit elää tämän päivän, nyt mitä sanoisit? Olen sinun mestarisi, sinä olet minun orjani! Tulen jopa mukaasi, kun menet hautaan. Nyt kun olet tavannut minut, mitä teet? Kokeiletko minua vai et? Jos otat kädestäni, vien sinut helvettiin. Voin tuoda sinulle enemmän kurjuutta kuin sanat voivat kertoa. Minun nimeni on huume.