Kevät koittaa ja ihanaa niin. Mutta niin varma kuin lintujen laulu ja purojen solina on jokakeväinen koirankakkakeskustelu, johon emme nyt kuitenkaan ota kantaa. Lumivaipan alta paljastuu tänä keväänä myös toinen ikävä ilmiö, käytetyt kasvomaskit.
Kävimme pääsiäisen aikana kiertämässä lähialueita jalan ja oli todella surullista huomata miten paljon teiden varsilla, ojissa ja kaduilla näkyi kasvomaskeja. Keräsimme noin kahden tunnin aikana kolme jätesäkillistä roskia, joista suurin osa oli nimenomaan käytettyjä kasvomaskeja. Jututimme samalla ohikulkijoita ja emme suinkaan olleet ainoita, jotka ovat tämän ongelman huomanneet. Samalla tulimme kiinnittäneeksi huomiota siihen, ettei kevyen liikenteen väylien varrella ole tarpeeksi roskakoreja.
Kasvomaskit ovat ekologisuudessaan luultavasti verrattavissa tupakantumppeihin, eli toisin kuin koirankakka, ne eivät maadu. Joidenkin arvioiden mukaan kasvomaskin häviäminen luonnosta kestää jopa satoja vuosia. Lisäksi kasvomaskien sisältämä muovi saattaa lopulta päätyä mikromuoviksi, joka aiheuttaa omat ongelmansa.
Roskilla on tapana rikastua loppuvaiheessa vesistöihin, valumavesien mukana. Kumilenkin sisältävät maskit ovat eläimille, kuten linnuille haitallisia, koska voivat esimerkiksi kiertyä nokan tai kaulan ympärille. Ympäristöön jätetyt kasvomaskit tuovat esteettisen haitan lisäksi terveysriskin. Ymmärrämme hyvin, ettei monikaan tahdo mennä koskemaan käytettyä maskia, laittaakseen sen roskikseen.
Toivoisimme, että kaupunki lisäisi runsaasti näkyvien roskakorien määrää. Niille on nyt tänä aikana tarvetta.
Vuokko Hämäläinen ja Pauli Kainulainen (kirjoittajat ovat PS:n kuntavaaliehdokkaita)