EU:n kansalaisaloitteella on oltava yhteensä vähintään miljoona allekirjoittajaa, jotka asuvat vähintään seitsemässä EU-maassa (28 jäsenvaltion EU:ssa). Uusin vaaditun määrän allekirjoituksia sisältävä aloite pyytää EU:ta lopettamaan sopimusneuvottelut vapaakaupasta Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa. Aiemmin vain muutama EU:n kansalaisaloite on ylittänyt vaaditun miljoonan allekirjoituksen rajan.

On syytä huomata, että vapaa kauppa on suhteellinen käsite kuten sananvapaus. Vapaakauppasopimus kuulostaa ylevältä, mutta se tarkoittaa käytännössä uusien kansainvälistä kauppaa koskevien sääntöjen luomista.Uusien sääntöjen luominen kaupan alalla voi johtaa haitalliseen normitulvaan, jossa jokainen uusi sääntö edellyttää lisäsääntöjä ja lisäbyrokratian luomista. On siis hyvä tässä kohdin huomata, että myös EU sai alkunsa vain vapaakauppaunionina.

Sinänsä kannatettavan oloinen vapaakauppaunioni voi siten toimia porttina muullekin säätelylle. Yhdysvalloissa esimerkiksi työntekijän oikeudet ovat heikommat kuin Suomessa, joten vapaakauppasopimus Yhdysvaltojen kanssa voi näyttää suuntaa myös suomalaisen työntekijän oikeuksien heikentämiselle.

Lisäksi yhteisten pelisääntöjen luominen epätasavertaisten kumppanien kesken voi johtaa heikommassa neuvotteluasemassa olevan menetyksiin. Vapaakauppasopimuksen neuvotteluissa suuryritysten intressit ovat hyvin edustettuina. Suuryritysten ja veronmaksajien intressit ovat usein vastakkaisia.

Juridisesti ongelmallinen onkin suuryhtiöille kaavailtu oikeus saada valtioilta, eli veronmaksajien rahoista, korvauksia, mikäli uusi vapaakauppasopimusta tulkitseva kansainvälinen tuomioistuin katsoisi valtion rikkoneen sopimusta. Näin ollen kansallisen lainsäädännön ja tuomioistuinjärjestelmän rinnalle tuotaisi jälleen uusi ja ylempi kansainvälinen taso.

On Suomen oikeusministeriön tehtävä pitää huolta, ettei mahdollisesta uudesta kannetyypistä ja oikeusasteesta aiheudu Suomelle kohtuutonta haittaa ja oikeudenmenetyksiä. Oikeusministeriö onkin puolivuotistavoitteissaan linjannut, että se on mukana arvioimassa USA:n vapaakaupan valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä (OM 1/829/2014). Toivottavasti oikeusministeriö siis tekee työnsä ja ottaa Suomen edun mukaisen kannan – mielellään ennen kuin on liian myöhäistä.

Suomi ei ole pystynyt EU-maana menestyksekkäästi suojelemaan omia taloudellisia etujaan, vaan on joutunut nöyrtymään sille haitalliseen EU-lainsäädäntöön, kuten surullisenkuuluisiin rikkidirektiiviin ja jätevesiasetukseen.

Sitä, onko vapaakauppasopimuksesta todellisuudessa hyötyä vai haittaa Suomelle, ei ole pystytty vielä luotettavasti arvioimaan – osittain siksi että neuvottelut ovat olleet salaisia. Varmaa on kuitenkin, ettei erityisesti Suomen etua tulla päätöksenteossa huomioimaan kun Suomen 13 europarlamentaarikkoa äänestävät asiasta lopullisesti 751-jäsenisessä EU:n parlamentissa.

Häviäjäksi taitaa jäädä jälleen myös EU-demokratia, sillä komissio tuskin juurikaan reagoi sille pian luovutettavaan varsin aiheelliseen kansalaisaloitteeseen. Kansalaisaloitteen kun tulisi olla riittävän EU-myönteinen, että se otettaisiin vakavasti.