Viimeisen vuoden aikana on puhuttu paljon turvallisuudesta johtuen Ukrainan ja Lähi-idän tapahtumista, sekä Afrikassa tapahtuneista joukkomurhista. Tänä vuonna terroriteot ovat tulleet jokaiseen olohuoneeseen vahvempana kuin koskaan. Ranskassa viattomia tapettiin lehden toimitukseen ja Belgiassa poliisilla oli vakava välikohtaus terroritekoa suunnitelleiden kanssa.

Näitä ulkomailla tapahtuneita sotatoimia ja terroritekoja on käsitelty uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa. Toisille uutiset ovat vailla erityistä merkitystä ja toisille jäävät vaivaamaan mieltä. Katsojat ovat jo turtuneet ainaiseen väkivaltaan ja sotaan? Länsimaisen ihmisen käsityskyky ei riitä ymmärtämään tekojen motiiveja. Ihan kuin teot olisivat jossain kaukana ja muussa maailmassa. Väärin, ei Ranskaan ja Belgiaan ole pitkä matka. Sinne on pari tuntia lentokoneella. Meillä on syytä ottaa nämä turvallisuusuhat tosissamme. 

Turvallisuus on elämässämme tärkeä puheenaihe ja aina ajankohtainen. Turvallisuuteen liittyy mahdollisen tapahtuman ja sen riskien minimoiminen. Osittain koetaan yhteiskunnan velvollisuudeksi huolehtia turvallisuudesta. Mitä kaikkea turvallisuuteen sisältyy, sitä ei ole helppoa ihmismielen sisäistää. Mutta kun puhutaan turvattomuudesta, niin ymmärrys selkeytyy. Nämä sanat turvallisuus – turvattomuus eivät ole synonyymejä, mutta esiintyvät usein samoissa yhteyksissä. Turvattomuuden tunne ilmenee enemmän henkisellä tasolla.

Yhteiskunnassa kohdataan turvattomuuden tunnetta lukuisissa eri tilanteissa. Siihen usein liittyy epävarmuutta jostain tulevasta tilanteesta. Lapsi voi pelätä yksin jäämistä tai koulumatkaa. Vanhempien mielessä kaivertaa, miten lapsi tai nuori suoriutuu koulusta, harrastuksista tai vapaa-ajan vietosta kunnialla kotiin. Kodeissa tapahtuu odottamattomia tilanteita. Monilla vanhoilla ihmisillä on turvaton olo, miten saa ruoan tehtyä tai tuleekohan kukaan tänään käymään?  Nämä samat asiat askarruttavat myös näiden vanhuksien läheisiä. Minkälaista hoitoa meidän mummi tai vaari siellä palvelutalossa saakaan? Taloudellinen turvattomuus on läsnä hyvin monella. Huoli työpaikan säilymisestä ja palkkapussin riittävyydestä kaivertaa mieltä. Varsinkin miehillä tämä on ongelma. Perinteisesti kun miesten rooliin on kuulunut huolehtia perheen hyvinvoinnista.

Meistä jokaisella on mahdollisuus tehdä pieniä tekoja turvattomuuden vähentämiseksi ja samalla turvallisuuden lisäämiseksi. Hyvin usein on kyse välittämisestä. Se voi tarkoittaa puhelinsoittoa vanhalle ystävälle, tieliikenteessä toisen huomioon ottamista tai sen vihaisen sanan sanomatta jättämistä. Auttamalla toista ihmistä tiedostamatta lisäät turvallisuuden tunnetta. On helpompi pärjätä omin avuin, kun tietää kaverin tarvittaessa auttavan. Samoista asioista on kyse, kun puhutaan yhteisöllisyydestä.

Yhteiskunnan todelliset turvallisuuden ylläpitäjät eli poliisit, palo- ja pelastuslaitokset, puolustusvoimat, tulli, rajavartiolaitos sekä syyttäjä- ja oikeuslaitos ovat erityisesti tällä hallituskaudella joutuneet leikkausten kohteeksi. En voi ymmärtää, että yhteiskunnan tärkeimmät turvallisuusalan toimijat joutuvat supistamaan toimintaansa. Me tiedämme ketkä näitä päätöksiä ovat olleet tekemässä. Turvallisuus heikkenee ja turvattomuus lisääntyy. Tilanteeseen on saatava muutos.

Perussuomalaiset on ainoa puolue, joka on yrittänyt vuosia pitää huolta sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tasosta ja laadusta. Toivottavasti myös muita puolueita saadaan mukaan näihin talkoisiin. Eikä mitään juhlapuheita varsinkaan näin vaalien alla, vaan aitoja tekoja turvallisuuden parantamiseksi. Aikaa puuttua epäkohtiin on ollut vuosia. Turvallisuus on meille kaikille äärimmäisen tärkeä ja jokapäiväinen asia.