Sellaiset sopimukset ovat parhaita, että niitä voi tarpeen tullen sopimusaikana muuttaa. Niinhän tässä Kreikan kohdalla on käynyt.  Kyllä ne veljet tietävät ja käyttävätkin kaikki mahdolliset pelimerkit. Niihin kuuluvat veto-oikeus venäjäruuviin ja rahajonossa olevien muiden kriisimaiden pelko.

Seuraava lainaerä laukeaa kohta Kreikan maksettavaksi. Taas maksetaan velalla velkaa. Eikä se velka, vaan miten saadaan Kreikka taas kasvu-uralle, jotta ylipäätään koskaan pääsevät negatiivisesta kasvukierteestä eroon. Kreikassa ja muuallakin toivottavasti tajuttiin, että ruoskimalla ainoastaan alimpia kansanluokkia ei luottamus markkinoihin ja poliitikkoihin kasva.

Työmaalla tässä eräänä päivänä juteltiin, ja yllättäen aiheena tulevat vaalit ja Kreikka. Ihmettelivät miten nykyhallituksen ja Vanhasen hallituksen edustajat luikertelevat ulos vastuistaan. Kysyin, että mistä vastuista? Käytännössä vastuu ja sen mahdollinen menetys mitataan vaaleissa.

Ehdotti työkaveri ratkaisua Kreikan tilanteeseen. Mitä jos Suomen valtio olisi antanut miljoonalle suomalaiselle ilmaiseksi viitenä peräkkäisenä vuotena 1000 euron arvoisen lomamatkan Kreikkaan? Summaltaan se olisi lähelle nyt menetettyjä miljardeja. Vaikuttavuudeltaan tempaus olisi ollut erinomainen. Se olisi piristänyt suoraan Kreikan suurinta teollisuudenalaa ja vaikeuksissa painivia lentoyhtiöitä. Matkailijat nauttisivat. Syntyisi win/win – tilanne. Molemmat osapuolet hyötyisivät. Hullu idea, ja valitettavan myöhässä.

Tähän sirkukseen ei olisi koskaan pitänyt ostaa lippuja.

Keväällä punnitaan, saako suomalaista vedättää ja seuraako siitä jotain?