Yksityistien tiekunnan puheenjohtajan tehtävä on tärkeä, mutta aliarvostettu. Hän vastaa yhteisestä omaisuudesta, yksityistiestä, osakkaitten ja tienkäyttäjien hyödyksi. Harvoin siitä kiitetään, mutta jos ilmenee ongelmia, niin kyllä puhelin soi. Pääsenkö perille vai en. Onko tie aurattu vai ei. Onko yksityistien käyttö luvallista ja turvallista. Puheenjohtaja on asian ytimessä, mutta jos tiekuntien toimintaedellytyksistä ei huolehdita, ei tieltäkään voida paljon odottaa.

Yksityisteillä on korjausvelkaa, mutta kuinka paljon? Se on selvitettävä ja laadittava pientiestön kuntakohtaiset kehittämissuunnitelmat. Missä ovat tiestön ongelmat ja mitkä ovat ratkaisut. Yksityistiet on laitettava tärkeysjärjestykseen avustusten ja neuvonnan kohdentamiseksi. Maaseudun kehittämiseen tulisi suhtautua samalla kunnianhimolla kuin hiilinieluihin. Yksityistiet ovat keskeinen osa maaseudun kehittämistä.

Aina ei ymmärretä, että suurin osa tieverkosta on yksityisten rakentamaa ja ylläpitämää ja se maksaa rahaa. Ilmaista tietä ei ole. Liikennettä verotetaan niin rankasti, että on perusteltua vaatia siitä riittävät resurssit yleisten ja yksityisteiden ylläpitoon. Tiestön kunto kertoo paljon yhteiskunnan tilasta.

On ryhtiliikkeen aika. Tiekunnat tarvitsevat tukea. Urakoitsijoiden ja tieisännöitsijöiden toimintaedellytyksiä on parannettava. Jotta tiekuntia voidaan auttaa, tarvitaan niiden yhteystiedot. Tiekuntien yhteystietoja onkin kerätty lain voimalla maanmittauslaitokseen, mutta tietojen edelleen jakamisessa on kehitettävää.

Tiekuntien vastuuhenkilöt, puheenjohtaja ja toimitsijamies, ovat pelipaikalla. Heillä on kokemusperäistä tietoa yksityistien kantavuudesta jopa sukupolvien ajalta. Se on hyödynnettävä. Heiltä saat apua, kun tarvitset kulkuluvan tai kun ilmoitat sortuneesta tiestä tai yksityistielle kaatuneesta puusta. Yhteystietojen pitäisi löytyä helposti, 24/7, mielellään karttaliittymän kautta eikä maksumuurin takaa.