Yksityisteiden huono kunto koskettaa maakunnan asukkaita päivittäin. Vastuu yksityisteiden kunnosta kuuluu tieosakkaille, mutta se on yksin heille liian suuri taakka. Yksityisteiden tienpidon kustannukset ovat satoja miljoonia euroja vuodessa. Yksittäisen sillan korjaus voi maksaa yli 100 000 euroa. Vain tieosakkaiden ammattitaidolla ja kustannuksella silta- ja tieremontit eivät toteudu.

Suomen tieyhdistyksen mukaan yksityisteiden korjausvelka on miljardiluokkaa. Alan järjestöt vaativatkin yksityisteiden rahoituksen nostamista 40 miljoonaan euroon vuodessa koko hallituskaudeksi. Tämän vuotinen rahoitus (ELY-keskus) on 17 miljoonaa euroa, mutta se putoaa ensi vuonna 3 miljoonaan euroon. Tuostakin suuri osa uppoaa losseihin. Toivottavasti hallituksen lupaus lisäpanostuksesta muuttuu todeksi. Epäilen.

Metsäteiden osalta tilanne on erityisen huolestuttava. Tehtaita rakennetaan ja rekkojen koko kasvaa, mutta metsätiet on unohdettu. Viime vuonna teitä parannettiin Kemera-rahoituksella vain 600 km. Työmäärät ovat lapioajan tasolla, vaikka tarve on monikertainen. 180 kunnasta ei ollut mitään raportoitavaa. Joko metsäteitä ei peruskorjattu lainkaan tai urakat toteutettiin ilman tukia. Omin varoin rakennettaessa tienormeja ei juuri lueta.

Suomeen on rakennettu kattava tieverkosto. Yksityiset maanomistajat ovat rakentaneet siitä merkittävän osan ja pitävät näitä teitä yllä koko yhteiskunnan hyödyksi. Maa- ja metsätalous, viranomais – ja pelastustoiminta, luontomatkailu, työ- ja vapaa-ajanliikenne – kaikki hyödyntävät yksityisteitä. Yhteiskunnan tuki teiden ylläpidolle on perusteltua. Samalla varmistetaan, että yksityistiet pysyvät auki kaikille käyttäjille.

Tempoileva valtion ja kuntien tukipolitiikka sekä tukiin liittyvä byrokratia ovat lamaannuttaneet osan tiekunnista ja yrittäjistä. Se on haaste myös neuvonnalle. Tänään saatte rahaa, huomenna ette ja jatkosta ei tiedä. Tästä seuraa, että avustuksia voi jäädä jopa käyttämättä. Mistä seuraa edelleen, että teitä jää parantamatta, siltoja rakentamatta ja työpaikkoja syntymättä. Puuhuolto ontuu.

Yksityisteiden tukipolitiikka on saatava pitkäjänteiseksi ja riittäväksi, myös neuvontaresurssien osalta. Kemeran tukijärjestelmää on pikaisesti kehitettävä yksinkertaisemmaksi ja kannustavaksi. Byrokratia on nipistettävä niin minimiin, ettei se vie motivaatiota tiekunnilta ja alan yrittäjiltä. Yhteiskunta on hukannut hulvattomasti yksityisteiden hoitoon ja parantamiseen liittyvää tietotaitoa. Milloin näit viimeksi tiekarhun? Sen voi perustellusti lisätä uhanalaisten lajien listalle.