Hallituksen suunnittelemat tuloveronalennukset eivät valitettavasti ole ratkaisu Suomen talouden ongelmiin, vaikka toiveet tätä suuntausta kohtaan ovatkin korkealla.

Erityisen hankalaksi tilanne käy Perussuomalaisille, jotka joutuvat puolustamaan toimenpiteitä, jotka selvästi heijastelevat Kokoomuksen ideologista ohjelmaa. Kokoomus, vanhana valtapuolueena, pystyy hallitsemaan mediaa ja siirtämään veropoliittista vastuuta hallituskumppaneilleen.

Verokeskustelu onkin saanut erikoisen käänteen: julkisuudessa ovat pääosin puhuneet Perussuomalaisten kansanedustajat, kun taas Kokoomus on jäänyt taka-alalle nauttimaan tilanteen tuomasta myötätuulesta.

Tämä luo vaarallisen asetelman, erityisesti, kun veronalennukset eivät ole kohdistuneet Perussuomalaisten ydinkannattajiin, joiden tuki on alkanut hiipua viimeisten kolmen vaalin aikana.

Miksi varakkaiden veronalennukset eivät toimi?

Syy on yksinkertainen: Suomessa ei ole riittävästi varakkaita, jotka veronalennuksia saadessaan investoisivat yritystoimintaan tai loisivat uusia työpaikkoja.

Credit Suisse Global Wealth Report (2020) kertoo, että Suomessa vain noin 3,5–4 % väestöstä omaa yli miljoonan euron nettovarallisuuden, mikä on selvästi vähemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa, kuten Sveitsissä tai Ruotsissa, joissa superrikkaiden osuus on merkittävämpi.

Sen sijaan suomalaiset varakkaat sijoittavat ylimääräiset varansa pääasiassa pörssiin, rahastoihin ja indekseihin eli henkilökohtaiseen varallisuuteensa, ei yhteiskunnan kasvuun. Tämä näkyy myös Tilastokeskuksen mukaan, jossa suomalaisen varallisuuden jakauma on tasaisempi kuin monessa muussa maassa, mutta samalla varakkaiden määrän kasvu ei ole ollut tarpeeksi voimakasta, jotta se voisi vaikuttaa merkittävästi talouden kehitykseen.

Tämä ilmiö korostuu erityisesti globaalin taantuman aikana. OECD:n raportti (2021) huomauttaa, että taloudelliset epävarmuudet, kuten matala korkotaso ja geopoliittiset kriisit, ovat saaneet sijoittajat varovaisiksi ja investointeja on lykätty.

Kulutus on supistunut, ja investointipäätökset ovat jääneet odottamaan vakaampaa tilannetta. Tällöin ei voida realistisesti odottaa, että rikkaille kohdennetut veronalennukset johtaisivat talouskasvuun tai työllisyyden nousuun, sillä varakkaat eivät suuntaa varojaan tuottaviin investointeihin yhtä innokkaasti kuin oletetaan.

Pienituloisten veronkevennykset toimivat

Sen sijaan pienituloisten veronkevennykset lisäisivät talouskasvua merkittävästi. Tämä ei ole ideologista toiveajattelua, vaan perustuu laajaan tutkimusnäyttöön:

OECD (2015): Tuloerojen kasvu heikentää BKT:n kasvua, kun taas pienituloisten tukeminen parantaa kasvun edellytyksiä.

IMF (Ostry, Berg & Tsangarides, 2014): Tasa-arvoisempi tulonjako johtaa vakaampaan ja kestävämpään talouskasvuun.

VATT (2022): Pienituloisten veronkevennykset lisäävät kysyntää tehokkaammin kuin hyvätuloisten verohuojennukset.

Suomen köyhimmät kuluttavat lähes jokaisen ylimääräisen euron eli käytännössä koko veronkevennyksen takaisin kotimarkkinoille. Tämä raha kiertää yrityksiin, palveluihin ja valtiolle takaisin verotuloina. Talous saa vauhtia alhaalta ylöspäin.

Julkinen sektori on este, ei ratkaisu

Nykyhallitus on leikannut menoja, mutta rakenteellisia uudistuksia se ei ole juuri tehnyt. Valtion velka kasvaa edelleen, ja alijäämä syvenee vuosi vuodelta. Leikkaukset on kohdistettu usein väärin: lapsiperheisiin, opiskelijoihin ja sairaisiin eli niihin, jotka vähiten kestävät. Samalla julkisen sektorin ylipaisuneet ja tehottomat rakenteet jätetään rauhaan.

Valtion YT-neuvottelut ovat olleet lähinnä muodollisuus. Todellista sopeutusta ei ole tehty. Paperinpyörittäjiä eli perinteisten valtapuolueiden veriveljiä palkataan yhä kiihtyvällä tahdilla kuntien ja virastojen johtotehtäviin.

Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun tekoälyn, automaation ja jo kaksikymmentä vuotta jatkuneen digitalisaation olisi pitänyt vähentää hallinnon kokoa ja parantaa tuottavuutta.

Sen sijaan, että julkinen sektori palvelisi kansaa tehokkaasti, siitä on tullut köyhän Suomen palkkajohtaja. Suurin osa resursseista kuluu hallinnon ylläpitämiseen eikä palvelujen parantamiseen tai kansalaisten tukemiseen.

Poliittiset virkanimitykset, hyvä veli -verkostot ja vuosikymmenten aikana rakennettu korporatiivinen suojatyöjärjestelmä ovat Suomen tuho. Nämä rakenteet pitävät vallan ja veronmaksajien rahat harvojen käsissä.

Julkinen sektori ei ole laiha ja lahjakas, vaan lihava ja laiska. Ja juuri siksi se on nyky-Suomessa este, ei ratkaisu.

Perussuomalaiset vaarassa kadottaa äänestäjänsä

Jos Perussuomalaiset jatkavat varakkaiden veronalennusten puolustamista, ne ovat vakavassa vaarassa menettää sen, mikä on ollut puolueen suurin vahvuus: yhteys tavalliseen kansaan. Se sama yhteys, joka on kantanut puolueen vuosien aikana protestiliikkeestä hallituspuolueeksi.

Todellinen perussuomalainen äänestäjä ei löydy Eiran loft-asunnoista, hedge-rahastoista tai aamiaisbrunsseilta salkunhoitajien seurassa. Hän on se, joka tekee työnsä, maksaa veronsa ja jää silti elämän syrjäraiteille:

• pienyrittäjä, joka maksaa liikaa veroja, mutta saa takaisin liian vähän
• eläkeläinen, jolle jää kuukaudessa käteen 600 euroa ja lääkkeet maksamatta
• konservatiivinen perheenäiti tai isä, joka kamppailee nousevien hintojen ja arjen paineiden kanssa
• suomalainen duunari, joka uskoo työn arvoon, reiluuteen ja isänmaan kunniaan

Tälle äänestäjäjoukolle ei riitä, että Perussuomalaiset alkavat toistaa Kokoomuksen virallista talousretoriikkaa. He eivät halua kuulla enää puheita kilpailukyvystä ylhäältä alaspäin he haluavat nähdä tekoja, jotka parantavat heidän arkeaan.

He odottavat, että heidän puolestaan taistellaan, että joku nousee vastustamaan systeemin valheellista tasa-arvoa, hyvä veli -verkostoja ja sitä ylimielistä eliittiä, joka on unohtanut, kuka tämän maan oikeasti pitää pystyssä.

Perussuomalaisten täytyy nyt päättää: ollaanko Kokoomuksen perävaunu, vai noustaanko takaisin kansan puolelle?

Kohti oikeudenmukaista verojärjestelmää

Itse kannatan vain ja ainoastaan tasaveroa. Mutta tasavero ei ole mahdollinen järjestelmä, ellei julkinen sektori ole tehokas, osaava ja tarkoituksenmukainen, toisin sanoen: laiha ja lahjakas.

Tällä hetkellä Suomessa julkinen sektori on kaikkea muuta. Se on lihava ja laiska. Nykyinen järjestelmä ei tuota riittävästi vastinetta niille, jotka sitä rahoittavat eli kansalaisille, yrittäjille ja työntekijöille.

Ylisuuren julkisen sektorin vuoksi tasaverosta ei voida puhua vakavasti. Ensin on tehtävä se, mitä kukaan ei ole uskaltanut tehdä: korruptoituneet rakenteet on purettava. Poliittiset nimitykset, suojatyöpaikat ja hyvä veli -verkostot on murskattava, jotta julkinen koneisto saadaan vihdoin palvelemaan kansaa, eikä itseään.

Vasta tämän jälkeen voidaan rakentaa verojärjestelmä, joka on oikeudenmukainen, yksinkertainen ja tehokas. Sellainen, joka ei rankaise työtä, yrittämistä ja rehellisyyttä, vaan kannustaa niihin.

Kun nämä esteet on raivattu, voi alkaa kansalaisten vaurastuminen. Se ei synny valtion holhouksesta, vaan reilusta pelistä ja vapaudesta yrittää.

Me emme tarvitse lisää sääntelyä – me tarvitsemme enemmän tilaa hengittää.