On taas se hetki, kun laatikkoihin ilmestyy erilaisia pamfletteja, kenties huonohkoja peflettejä, sytykkeitä, tai sitten niin ettei sillä syty edes saunanpesä. Teemoja ehdokkaiden myymiseksi on mietitty ja yritetty tehokkaimpia viestejä saada paperille. Hyviä näkemyksiä, huonoa huumoria ja kaikkea siltä väliltä.

Oletko hyvä sen takia, että olet hyvä, vai lähdetkö siitä ajatuksesta, että olet hyvä, koska muut ovat niin huonoja. Tässä on valtava ero, kannattaa miettiä sitä. Haluaako kuntalainen itselleen hyvän ja asioille omistautuneen edustajan, vai vähiten huonon ?

Itseä häiritsee lähinnä epämääräisyydet. Heitellään syytöksiä ja osoitellaan sormella. Totuus on se, että täällä Honkajoellakin liikkumavara taloudessa on niin pieni, ettei itseä, naapureita, tai sukulaisia ole varaa hyvitellä. Maailmalta kuulee montaa sorttia, mutta pikkukunnassa tässä kuitenkin istutaan tukevasti samassa veneessä ja koitetaan ne päätökset tehdä tasapuolisiksi joka suuntaan. Epämääräisyyksien sijaan voidaan keskustella missä tarkalleen on mennyt pieleen, sillä jäljet joka päätöksestä on luettavissa.

Odottavan aika on usein pitkä, mutta 9. huhtikuuta on lopputulokset laskettu. Ketkä sen jälkeen puhaltavat keuhkonsa tyhjiksi ja täyttyvät itsestään. Ketkä ovat niitä, jotka tarttuvat nöyrästi siihen niin usein varsin arkiseenkin päätöksentekoon. Pettymyksiäkin tulee aivan varmasti. Leveät puheet yleensä laimenee, päätöksiä harvoin sillä tyylillä syntyy.

Mitään idealismin ilotulitusta ei tuo seuraavatkaan valtuustokaudet, harmaita hiuksia sitäkin enemmän. Ideoita pitää olla ja visioita pitää luoda, mutta pitää muistaa, että niiden toteutuminen vaatii todella paljon työtä, kokouksia, neuvotteluita ja ennen kaikkea todella pitkää pinnaa, sekä yhteistyökykyä.

Nyt sitten tutkitaan postilaatikoiden sisältö, katsotaan mitä on mietitty ja pohditaan ammutaanko niissä ympäriinsä, vai lähdetäänkö omin ajatuksin. Minä hakisin selkärankaa, entä sinä ?