Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa elämme taas kerran jännittävää vaihetta. Kesästä lähtien esitettiin vakavia arvioita, että rakenteilla oleva lakiesitys olisi perustuslain vastainen. On täysin käsittämätöntä, että tästäkin huolimatta lakiesitystä vietiin eteenpäin ja noustiin kohti puun latvaa takapuoli edellä. Mitä tapahtuikaan, kun perustuslakivaliokunta totesi esitetyt arviot todeksi? Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle syntyi uskomaton kiire aloittaa tehdyn esityksen korjaaminen. Muutamassa päivässä yritettiin ratkaista ongelmat ja muuttaa lakia siten, että sillä päästäisiin perustuslaillisten ongelmien yli. Ei voi muuta, kun todeta, ettei lainsäädäntö tässä tapauksessa saa minkäänlaisia tyylipisteitä. Erityisesti, kun uusikaan esitys ei pidä sisällään ratkaisun avaimia perustuslakivaliokunnan esittämiin ongelmakohtiin.

Mistä tässä nyt sitten on oikein kysymys? Erityisesti Keskusta ja Sosiaalidemokraatit tuntuvat haluavan saada sote-lain hyväksytyksi tällä vaalikaudella. Keskusta haluaa mallin hyväksytyksi, vaikka palveluiden rahoitus on selvittämättä. Taustalla on se, että Keskusta haluaa seuraavalla vaalikaudella rakentaa kotikunta-maakuntamallinsa ja rakentaa yhteiskuntaan yhden byrokraattisen hallinnon portaan. Sosiaalidemokraatit puolestaan haluavat turvata julkisen palvelutuotannon ja tähän heitä kannustaa oma ideologinsa. Muiden puolueiden vaikuttimena lienee, halu säilyttää ”hallituskelpoisuus”, joka on erinomaisen huono peruste. Tietojeni mukaan Keskustan puoluetoimistolta on lähetetty keskustalaisille kuntavaikuttajille viestiä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan viimeisin esitys on hyvin lähellä Keskustan ajamaa mallia. Rivien välistä voi todeta, että keskustalainen käännytystyö on alkanut.

Itse ihmettelen, että eikö Keskusta ja Sosiaalidemokraatit mieti asiaa yhtään pitemmällä aikavälillä. Mikäli lakiesitys etenee, niin mitä oikeasti tapahtuisi. Ensinnäkin Suomeen syntyisi 19 julkista tuotantoaluetta. Siis 19 suurta työnantajaa, jolloin luonnollinen kilpailu osaavasta sote-työvoimasta tapahtuisi jatkossa pääasiassa alueellisesti julkisten toimijoiden kesken. Tämä johtaa varmuudella pitkällä aikavälillä osaamistason laskuun ja minimaaliseen palkkakehitykseen. Ihmettelen, että sosiaalidemokraatteja lähellä oleva ay-liike ei ole ottanut tähän asiaan kantaa. En ymmärrä sitäkään, että Keskustalla ei tunnu olevan käsitystä siitä, että tuolla sote-mallilla tapahtuu merkittävä työpaikkojen siirto maaseudulta keskuskaupunkeihin. Yksi iso työantaja voi ohjata työvoimansa työntekopisteen haluamallaan tavalla ja aivan taatusti jo lähitulevaisuudessa suurin pula sote-ammattilaista on keskuskaupungeilla. Näin Keskusta näivettää sekä autioittaa maaseutua ja aikaisemmin olemme tottuneet näkemään juuri Keskustan maaseudun puolustajana.

Itse näen, että nyt olisi oikeasti otettava aikalisä ja vielä kerran pohdittava oikeaa ratkaisua. Voisiko kuitenkin olla niin, että järjestämisvastuu säilyisi kunnilla erityisen vaativaa sairaanhoitoa lukuun ottamatta. Tuo erityisen vaativa sairaanhoito voisi mennä valtiolle tai sen ympärille voisi synnyttää isoja alueita. Muilta osin kunnat lainsäädännöllä velvoitettaisiin integroimaan sosiaali-, perusterveydenhuolto- ja erikoissairaanhoitopalvelut. Mikäli laki velvoittaa tämän tekemään, en näe ongelmana sitä, että järjestämisvastuullisia yksiköitä olisi liki kuntien lukumäärä. Tässä mallissa kunnat voisivat tuottaa palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai vaikka kokonaisulkoistuksella. Näin syntyisi selkeitä kannusteita kustannusten hallintaan, koska eri alueille syntyviä erilaisia malleja voidaan konkreettisesti vertailla niin palvelun laadun kuin kustannustenkin osalta.