Vaalien alla poliitikot maalaavat usein auvoista kuvaa tulevaisuudesta. Tosiasiana on ja pysyy myös vaalien jälkeen, että on vaikeaa olla puhdas ja aatteellinen, jos asunto on ahdas ja puutteellinen. Tämä on arkea valitettavan monelle Vantaalla.

Suomessa vuokra-asuminen, verrattuna pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen tasoon, on huomattavasti kalliimpaa. Vantaalla vuokra-asuntojen kysyntä on suurta. Vantaan asuntokannasta on noin kolmannes vuokra-asuntoja. Vuonna 2017 uusista asunnoista kerrostaloasuntoja oli 84 prosenttia. Muualta Suomesta jatkuvasti kasvava muuttovirta etelään lisää asumispaineita ja asumiskustannuksia myös kotikunnassamme. Omistus- ja vuokra-asuntojen tuotanto ei ole pysynyt vauhdissa mukana. Asuntojen puutteen vuoksi niiden hintataso on noussut nopeasti, kun taas maakuntien Suomessa asuntojen hinnat ovat jopa laskeneet. Vuokrahinnat jatkavat nousuaan.

Kysynnän ylittäessä tarjonnan hintataso nousee vääjäämättä, ja kunnan asumistukimenot kasvavat. Kuntien maksama asumistuki nostaa puolestaan vuokratasoa. Vuonna 2020 Vantaa oli Suomen viidenneksi kallein kaupunki vanhojen asuntojen neliöhinnoissa. On selvää, että Vantaa keikkuu kärkisijoilla myös vuokrahinnoissa. Tähän on tultava muutos.

Olisiko järkevämpää rohkaista ihmisiä omistusasunnon hankintaan? Olisiko mielekkäämpää tukea ihmisten omistusasuntoon pääsemistä esimerkiksi Ruotsissa hyväksi koetulla yleisen asumisoikeus-systeemin nykyistä laajemmalla käyttöönotolla lanseeraamisella Suomessakin? Tämä madaltaisi kynnystä omaan asuntoon pääsemiseksi. Etuna olisi, että asunnon arvonnousu jäisi asujan hyväksi eikä asunnon omistajan. Myös paine vuokralla asumiseen vähenisi.

Monilla ei ole nykyisellään yksinkertaisesti varaa omistusasuntoon. Vielä on aivan liian monta, jotka joutuvat kärvistelemään 1960-luvun laatikkoarkkitehtuurin luomien betoniseinien sisällä. Uusien vuokra-asuntojen trendinä on yhä pienemmät ja tiheämpään rakennetut kopperot. Näissä tapauksissa puhuminen asumisviihtyvyydestä vaikuttaa huonolta vitsiltä.

Nukkumalähiö metsän tai peltoaukean keskellä ja pienen elintarvikekaupan ympärillä ei riitä viihtyisään ihmisarvoiseen asumiseen. Kun asumisahdistukseen lisätään vielä korona-ahdistus, niin päätä maskin takana saattaa monilla huimata oikeasti. Köyhille tarkoitettujen asuntojen, vuokrakasarmien, usein kolkosta ympäristöstä olisi nykyiselläkin vuokratasolla päästävä viihtyisämpään asumiseen. Mitä nopeammin sitä parempi. Surullinen tosiasia on, että liian monen vuokralaisen tuloista menee suhteettoman suuri osuus asumiseen. Erityisesti pienituloiset eläkeläiset ja pitkäaikaistyöttömät ovat vuokra-ahdingon ytimessä.

Vuokra-asuntojen tuotannon lisääminen ei yksinään ratkaise ongelmaa, vaan tarvittaisiin lisää myös kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Vaikkapa kunnan tai valtion tuella kuten takuita pitkäaikaiseen kiinteäkorkoiseen asuntolainaan.

PS-kuntavaaliehdokas 515

Thomas Kämper

Uusimaa

Vantaa