Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla Euroopan Unionin komissaarit Jyrki Katainen ja Cecilia Malmström kommentoivat Transatlanttista vapaakauppasopimusta, joka tunnetaan paremmin TTIP-lyhenteestä. Lainasin tuosta artikkelista muutamia väittämiä ja kommentoin niitä oman ymmärrykseni mukaan.

Lainaukset artikkelista kursivoituna. Omat kommenttini lihavoituna.

Euroopan unioni neuvottelee parhaillaan Yhdysvaltojen kanssa uudesta transatlanttisesta kauppa- ja investointisopimuksesta. Tasapainoinen TTIP-sopimus hyödyttää koko EU:ta: jäsenvaltioita, eurooppalaisia yrityksiä ja kansalaisia niin työntekijöinä kuin kuluttajinakin.

Euroopan komissio haluaa kuulla avoimessa keskustelussa eri näkemyksiä ja tehdä selväksi, mitä EU haluaa sopimuksella saavuttaa ja mihin unioni ei suostu.

Neuvotteluprosessi on ollut avoimempi kuin missään aiemmassa kauppasopimuksessa. EU on julkaissut materiaalia verkossa.

Mitä avoimuuteen tulee, niin osa materiaalista tuli julki vasta Wikileaksin kautta.

Emme suostu sopimukseen, joka heikentää elintarviketurvallisuuteen, kansanterveyteen tai ympäristönsuojeluun liittyviä normejamme tai horjuttaa lainsäädäntöjärjestelmäämme. Viranomaiset ovat vastedeskin täysin riippumattomia ja jatkavat työtään kuluttajien suojelemiseksi. EU päättää esimerkiksi geneettisesti muunnettujen organismien, kasvuhormonien tai antibioottien käytöstä elintarvikkeissa.

Mitenkähän GMO-oikeudenkäynneistään tunnettu Monsanto suostuu moisiin rajoitteisiin, vai vetoaako siihen kuuluisaan välimiesoikeuteen vapaakaupan rajoitteista?

TTIP-sopimus lisää vientimahdollisuuksia ja luo uusia työpaikkoja. Vienti työllistää nykyisin EU:ssa noin 30 miljoonaa ihmistä tehtävissä, jotka vaativat usein paljon ammattitaitoa ja ovat paremmin palkattuja kuin monet muut työt.

Epäilen raskaasti pk-yritysten hyötyvän tullien poistosta. Bulkkituotteet ovat Kiinasta tuotuna halvempia, oli tulleja tai ei. Jos on erikoisosaamista, jota muilla ei ole, ei sen menekki ole tulleista kiinni.

TTIP parantaa yritystemme kilpailukykyä ja avaa niille suuremmat markkinat. Tätä kautta kuluttajahinnat laskevat ja kuluttajien valinnanvara kasvaa.

Tämä on ehkä se vaarallisin ja harhaanjohtavin lause. Kuluttajahintojen lasku tarkoittaa myös suomalaisille yrityksille pakotettua hintojen laskua, eli pienempää katetta ja voittomarginaalia. Kuluttajahintojen lasku sattuu kipeimmin aina niiden maiden tuottajiin, joissa tuotantokustannukset ovat korkeimmat. Näin TTIP ei aja pienyrittäjän asemaa. Vapaakaupan ansiosta iso USA:lainen konserni voi syödä suomalaisen pienyrittäjän markkinat Euroopassa, mutta pienyrittäjän rahkeet ei riitä konsernien kanssa kilpailemiseen USA:n markkinoilla.

Globalisaatiosta puhuttaessa sanotaan aina, että tuote pitää tuottaa siellä missä se on halvinta. Me tiedämme, että minkään tekeminen ei ole neljän vuodenajan ja energiaintensiivisen infrastruktuurin Suomessa halvinta. Pyrkimys globalisaation ja vapaakaupan kautta hintojen laskuun tarkoittaa Suomen oman tuotannon loppua.

Sopimus hyödyttää etenkin pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Pk-yrityksillä ei välttämättä ole aikaa tai rahaa sopeuttaa tuotteitaan Yhdysvaltojen sääntöihin ja määräyksiin, jotka poikkeavat EU-säädöksistä. Haluamme helpottaa markkinoille pääsyä ja poistaa päällekkäisyyksiä.

Esimerkiksi kuopiolaisen Mega Elektroniikan kehittämä sydänkäyrän seurantalaite oli hyväksytty Euroopan markkinoille eurooppalaisten tuotevaatimusten pohjalta. Vaikka Euroopan ja Yhdysvaltain vaatimukset tällaisille tuotteille ovat samankaltaiset, Yhdysvalloissa yritys joutui käymään läpi uuden työlään ja kalliin hyväksyntäprosessin saadakseen laitteelle myyntiluvan.

Olin osakkaana yrityksessä, jossa valmistimme LED-valaisimia ja valonlähteitä. Myimme valonlähteitä USA:an suuren eurooppalaisen valaisinvalmistajan tuotteen osana. Valonlähteemme sertifioitiin tuon valaisinvalmistajan toimesta. Kun tiedustelimme mahdollisuuksia viedä tuotetta suoraan, olisimme tarvinneet kalliin UL-sertifikaatin vuosittaisine tuotantotilojen auditointeineen (asiakas maksaa kaikki kulut). Edes käyttämällämme suurella suomalaisella sopimusvalmistajalla ei ollut sopimusta UL-sertifioinneista.

Uskoisin, että Katainen viittaa Mega Elektroniikan kohdalla myös UL-hyväksyntään. UL eli Underwriters Laboratories on yksityinen yritys, jonka bisnestä on tuotesertifioinnit ja auditoinnit. Sillä on yksinoikeus USA:n tuotesertifiointeihin. TTIP:tä lobbaa monta järjestöä. Yksi niistä on Trans Atlantic Business Council. Yllättäen tämän organisaation jäsenyrityksissä ainoa standardointi- ja sertifiointiyritys on Underwriters Laboratories.

http://www.transatlanticbusiness.org/members/member-companies/

Kumman luulette päätyvän TTIP-sertifiointimalliksi? Yrityksen vastuulla olevan CE-merkinnän vai kalliin UL-prosessin? Tinkisikö USA:n sertifiointimonopolin haltija omasta bisneksestään? USA:lla on voimassa oleva vapaakauppasopimus 20 maan kanssa, eikä se ole niidenkään kanssa tinkinyt kovista vaatimuksistaan saati julkisten hankintojen protektionismistaan. Miksi se tekisi sitä EU:nkaan kanssa?

https://ustr.gov/trade-agreements/free-trade-agreements

Kun vahvistamme kumppanuuttamme Yhdysvaltojen kanssa, voimme olla mallina muille ajamalla omia arvojamme ja normejamme kaupankäynnissä, työntekijöiden oikeuksien turvaamisessa ja ympäristönsuojelussa.

Mitenhän TTIP-sopimus vähentää kolmansien maiden lapsityövoiman käyttöä, sademetsien hakkuita ja Kiinan fossiilisten polttoaineiden käyttöä? Siellä ne halvimmat tuotteet kuitenkin tuotetaan.

EU:lla on edessään suuria haasteita, ja TTIP on tärkeä osa vastaustamme niihin. Meidän on tartuttava tähän mahdollisuuteen.

Jyrki Katainen ja Cecilia Malmström

Suomen pienyritysten tuotantokustannusten taso on niin korkea, että TTIP on talousnero Kataisen keino lopullisesti tappaa kaikki teollinen tuotanto ja pienyrittäjyys Suomessa.

Kokoomusta sanotaan yrittäjien puolueeksi. Kokoomus on kuitenkin vapaan markkinatalouden ja globalisaation puolestapuhuja. Sokea Reettakin tajuaa, että tällainen linja tekee pienyrittäjien leivästä entistäkin kapeamman. Tällaiset sopimukset investointisuojineen ajavat isojen korporaatioiden asemaa. Niiden, jotka maksavat verot sinne minne huvittaa.

Kataisen ministerikausina verotusta on siirretty kulutusverojen suuntaan. Valtion rahansaanti ei siis perustu työn tekemiseen vaan kulutusjuhlaan. Mitä enemmän ja halvemmalla tuotetaan, sitä enemmän ihmiset ostavat ja sitä enemmän valtiolle kertyy verotuloja. Eikö tänä päivänä luonnonvaroista ja hiilijalanjäljestä puhuttaessa pitäisi nimenomaan hillitä kulutusjuhlaa? Eikö tämä maailma muka pyöri kuin kuluttamalla?