Perussuomalaisilla on puoluekokous kesäkuun toisena viikonloppuna, kuten moni varsin hyvin tietää. Asetelmatkin tuohon kokoukseen alkavat olla pikkuhiljaa selvillä, vaikka yllätyksiäkin voidaan nähdä.

Puoluekokouksessa oikeastaan vain yksi asia on varmaa, nimittäin se, että puheenjohtaja puolueessa vaihtuu. Tämä tosin on vain osa totuutta. Puolueessa tehdään isoja päätöksiä, mahdollisesti muutetaan pysyvästi tapaa tehdä politiikkaa.

Puolueella, kuten kaikilla puolueilla, on kaksi merkittävää paikkaa jotka täytetään Jyväskylän kokouksessa seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Kokouksessa valitaan puolueelle puheenjohtaja, joka on ennen kaikkea poliittinen toimia puolueessa, jonka kautta merkittävimmät linjaukset kulkevat. Toisaalta puoluesihteeri, joka johtaa järjestötoimintaa puolueessa, vaikkakin omaa merkittävän valmisteluvallan puoluehallituksessa. Näistä kahdesta paikasta äänestetään, mutta samalla äänestetään paljon isommista kysymyksistä.

Mistä sitten äänestetään? Perussuomalaiset sanovat mielellään olevansa erilainen kuin muut puolueet ja etteivät kuulu ns. vanhoihin puolueisiin. Perussuomalaiset muistuttaakin enemmän kansanliikettä kuin puoluetta, mutta tämäkään ei ole puhtaasti Perussuomalaisten yksinoikeus, vaan esim. Vihreät omaa hyvin samantapaisen ominaisuuden. Perussuomalaiset on perustettu SMP:n raunioille. Sen rakenne, toimintatapa ja kyky tehdä politiikkaa on liki muuttumaton ja sen toiminta, vaikka on värittynyt 60-lukulaisilla tavoilla, on se pohjimmiltaan täsmälleen samanlainen kuin parjaamansa ”vanhat puolueet”, joskin ilman organisoitua puoluekoneisto.

Perussuomalaiset tänä päivänä voidaan nähdä selkeänä SMP jatkumona, jota varmasti moni haluaa kutsua Soinilaiseksi politiikaksi tai kuten mediassa kuultu sanottava soinilaisuudeksi. Itse kutsuisin tätä SMP jatkumoksi. Perussuomalaisten sisällä on kuitenkin vahva tyytymättömyys rakenteeseen ja siellä halutaankin uudistaa puoluetta niin ilmeeltään, toiminnaltaankin kuin rakenteeltaankin. Kutsusihin heitä moderneiksi perussuomalaisiksi.

Puheenjohtaja kisassa, kuten puoluesihteeri kisassakin, on ehdokkaita useita, mutta tämä näyttäisi olevan silti kummassakin vaalissa kahden kauppa. Puheenjohtaja kisassa on eittämättä kaksi pääehdokasta Jussi Halla-aho ja Sampo Terho. Näistä kahdesta on ollut niin monessa paikassa, etten sitä tässä vatvo enempää. Täsmälleen sama asetelma on puoluesihteerikisassa, jossa istuva puoluesihteeri Slunga-Poutsalo edustaa mainittua jatkumoa. Haastajasta toiseksi pääehdokkaaksi noussut Jarmo Keto puolestaan edustaa modernia Perussuomalaisuutta.

Miten sitten nämä modernit perussuomalaiset eroavat mainitusta SMP jatkumosta? Vastaus on lopulta se, että hyvin vähän, mutta silti totaalisesti. Kyse on enemmän ajattelu tavasta kuin linjauksista. Siinä kun SMP henkiset ajattelevat puolueen olevan itsetarkoitus ja asema puolueessa tavoittelemisen arvoinen ja sitä kautta ja vain sitä kautta asioihin voidaan vaikutta, on modernien perussuomalaisten ajattelutapa käänteinen. Moderneille perussuomalaisille puolue ja sen puoluepolitiikka ja lopulta koko politiikka on vain välinen asioihin vaikuttamiseksi.

Tästä on olemassa yksi käsillä oleva käytännön loistava esimerkki. Jatkumoa edustavat haluavat olla hallituksessa kynsin hampain, vaikka se maksaisi mitä, koska asema ja vaikutus. Erona on se, että vaikka modernitkin varmasti haluavat olla hallituksessa, mutta koska puolue on välinen, ei heille hallituksessa pysyminen ole itseisarvo. Tällöin hallituksesta lähteminen, jopa kaataminen, on yksi työkalu työkalupakissa.

Linjatasolla Perussuomalaisissa on ollut vain muutama asia keskiössä aina ja varmasti tulee olemaan vielä pitkään. Nämä voidaan jakaa seuraavasti: Euro, EU ja Maahanmuutto. Eurolla tässä yhteydessä tarkoitetaan paitsi yhtenäistä valuuttaa, niin myös yhteisvastuita ja erilaisia tukitoimia, jolla Etelä-Euroopan ”banaani tasavaltoja” on tuettu. EU:lla kriittistä suhtautumista siihen millainen EU on ja mihin suuntaan se on kulkemassa, jossa vastassa on toisaalta kansallinen itsemääräämisoikeus, toisaalta syvenevä integraatio. Maahanmuutto puolestaan on paitsi maahanmuuttopolitiikkaa, niin se linkittyy vahvasti sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, asumispolitiikkaan ja turvallisuuspolitiikkaan.

Näissä kysymyksissä SMP jatkumon ja Modernien perussuomalaisten välillä on vaikea hakea mitään linjaerimielisyyksiä. Erot ovat lähinnä painotuksissa näiden kysymysten sisällä, niin myös näiden kesken.

Karkeasti tämä voidaan nähdä niin, että Moderni perussuomalainen saattaa haluta irtautua EU:sta tai järjestää asiasta kansanäänestyksen, SMP jatkumo puhuu ”vähemmän EU:ta ja parempaa EU:ta”.

Kuuluipa lukija sitten kumpaan ryhmään tahansa, niin äänestyspäätöksellä tulee olemaan iso merkitys. Perussuomalaisten suunnan päättää seuraava puheenjohtaja ja puolueen toiminnan pitkälti seuraava puoluesihteeri. Perussuomalaiset voi jatkaa vanhan puolueen kaltaisena tai todella uudistua tekemään ihan uudenlaista politiikkaa joka rakentaa järjestökoneistonsa tämän mukaan. Uudistamalla puoluetta kuitenkin näkisin, että se pakottaa myös muut puolueet uudistamaan toimintaansa ja jos näin käy, suomalainen politiikka näyttää kovasti erilaiselta, kiinnostavalta, jo tällä vuosikymmenellä.

Minä itse kannatan järjestökoneiston vanhaa ja ennakkoluulotonta uudistamista ja sillä on todella kiire, jos meinaamme olla vahvoja maakuntavaaleissa. Kuten aiemmin todettu, Perussuomalaisia äänestetään niin kauan ja vain niin kauan kuin puolue pystyy olemaan uskottava vaihtoehto. Tuo uskottavuus on nyt syöty. Sen luominen uudestaan edellyttää saada toiminta, rakenne ja toiminta uskottavalle tasolle, vanhoihin nähden vaihtoehtoisella tavalla. Siksi minä äänestän, kuten äänestän -modernimman politikan puolesta.