Tänään 16.1.2017 Espoon kaupunginhallitus käsitteli Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaa ja hyväksyi sen äänestyksen jälkeen. Kapunginhallitus äänesti kolmesta tekemästäni muutosesityksestä.
Yhdenvertaisuussuunnitelma on muutoin melko mukiinmenevä, mutta lopussa ollut termistö noudatteli vakiintunutta uuskielistä liturgiaa. En voinut hyväksyä kolmea määritelmää, muodollista yhdenvertaisuutta, tosiasiallista yhdenvertaisuutta enkä positiivista erityiskohtelua. Kyseinen termistö on vakiintunutta oikeusministeriön levittämää, mutta alkuperältään marxistista harhautusta.
Yhdenvertaisuusperiaate on oikeusvaltion keskeisimpiä periaatteita ja se on hyvin yksinkertainen normi siitä, että ihmiset ovat tasaveroisia julkisen vallan silmissä. Tästä periaatteesta ei oikein voi poiketa samalla luopumatta yhdenvertaisuudesta. Avoimuuden, rehellisyyden ja etiikan kannalta olisi parempi myöntää ettei jollain yhteiskunnan osa-alueella vallitse yhdenvertaisuutta, eikä yrittää nimittää syrjintää tai suosimista yhdenvertaisuudeksi.
Yhdenvertaisuusohjelmassa määritellään näin:

Muodollinen yhdenvertaisuus

Tällä tarkoitetaan sitä, että samanlaisessa tapauksessa ihmisiä kohdellaan samalla tavoin. Samanlainen kohtelu ei aina kuitenkaan takaa yhdenvertaisuuden toteutumista, sillä ihmisten lähtökohdat ja mahdollisuudet ovat erilaiset.

Ensimmäisessä lauseessa sanotaan asia niin kuin se on. Yhdenvertaisuuden ydin. Kuitenkin toinen lause kääntää asian päälaelleen ja otsikkoa myöten tosiallista yhdenvertaisuutta heikennetään. Esitin tätä muutettavaksi:

Lähtökohtainen yhdenvertaisuus

Tällä tarkoitetaan sitä, että samanlaisessa tapauksessa ihmisiä kohdellaan samalla tavoin.

Hävisimme äänestyksen 13-2.
Seuraavaksi omitaan tosiasiallinen yhdenvertaisuus päälaelleen käännetylle toiminnalle.

Tosiasiallinen yhdenvertaisuus

Tämä toteutuu silloin, kun poiketaan samanlaisesta kohtelusta, ja tuetaan heikommassa asemassa olevia henkilöitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Yhdenvertaisuutta on kun kaikkia kohdellaan samallalailla. Jos siitä poiketaan, niin kyse ei ole enää yhdenvertaisuudesta, vaan heikommassa asemassa olevien suosimisesta. Tämä on itsessään mielestäni monessa tapauksessa perusteltua, mutta suosimisen kutstuminen tosiasilliseksi yhdenvertaisuudeksi loukkaa järkeä, logiikkaa ja tervettä järkeä. Esitin kohtaa muutettavaksi tällaiseen muotoon:

Näennäinen yhdenvertaisuus

Tämä toteutuu silloin, kun poiketaan samanlaisesta kohtelusta, ja tuetaan heikommassa asemassa olevia henkilöitä näennäisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Hävisimme äänestyksen 13-2.
Lopussa olikin vanha tuttu oksymoroni eli positiivinen syrjintä. Tätä on kritisoitu niin liberaalien kuin Hommankin puolella, puhumattakaan Jussi Halla-ahosta.
Ohjelmassa määritellään näin:

Positiivinen erityskohtelu

Tämä tarkoittaa tietyn syrjinnälle alttiin ryhmän olosuhteita parantavia erityistoimenpiteitä, jotka tähtäävät tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseen, eivätkä muodostu toisia syrjiviksi.

Ensisijaisesti olisi ollut hyvä poistaa tuo hirvitys kokonaan, mutta esitin tällaista muutosta:

Enemmistön syrjintä

Tämä tarkoittaa enemmistön tai hallitsevan ryhmän jäsenten syrjimistä näennäisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.

Üllätüs, hävisimme 13-2.
Jätin eriävän mielipiteen