Jokin aika sitten uutisoitiin tuoreimmista kehitysavun väärinkäyttöön liittyvistä tapauksista. Tansaniassa ICT-sektorin kehittämiseen liittyvässä hankkeessa virkamiehille ja paikalliselle henkilökunnalle maksettiin erilaisia palkanlisiä, ja kirjanpidossa oli puutteita ja epäselviä kuluja. Tansaniassa asiasta vastaava ministeriö oli lähestynyt Suomea, että asiaa ei saisi penkoa enempää ja he haluaisivat tuen jatkuvan. Suomi on yrittänyt periä tukia takaisin, onnistumatta. Niin ikään Tansaniassa oli tarkoitus kouluttaa aurinkoenergiayrittäjiä, mutta hanketta vetänyt säätiö ei toimittanut tuen saatuaan mitään raportteja rahankäytöstä, ja rahat katosivat.

Kehitysavun tehottomuudesta sekä suoranaisista väärinkäytöksistä on varoiteltu pitkään. Esimerkiksi 2009 sambialaistaustainen Dambisa Moyo kirjoitti bestseller-kirjan “Dead Aid”, jossa hän kehitysavun lopettamista. Taustaltaan hän on taloustieteilijä ja opiskellut Harvardissa sekä Oxfordissa ja työskennellyt sekä Maailmanpankissa että Goldman Sachs-liikepankissa. Kirjassaan Moyo osoittaa, miten kehitysapu on vahingoittanut Afrikkaa. Loputon kehitysapu on tuottanut riippuvuutta, rohkaissut korruptiota ja lopulta huono hallinto ja köyhyys on muuttunut pysyväksi. Hän ehdotti ratkaisuksi vapaata kauppaa, vientiä ja talouskasvua sekä rahoituksen hankkimista vapailta finanssimarkkinoilta. Hän korostaa, että hätäapua ja lahjoitusrahoitukseen perustuvia järjestöjä ei pidä lakkauttaa. Aikanaan jopa Erkki Tuomioja kehui kirjan näkemyksiä, mutta mitään suunnanmuutosta demareiden politiikassa ei kuitenkaan ole näkynyt kehitysavun lappamisen suhteen, päinvastoin.

Suomessa toki ministeriö kehua retostelee jatkuvasti, miten pieni osuus kehitysavusta joutuu väärinkäytöksiin tai korruptioon. On kuitenkin huomattava, että ulkoministeriö on itse vuonna 2013 myöntänyt, ettei kaikki väärinkäytökset tule ilmi, sillä hankkeisiin tehdään vain pistotarkastuksia. Ja vaikka väärinkäytös paljastuu, rahoja harvemmin saadaan takaisin.

Jo vuonna 2013 Tansaniassa tapahtuneisiin kehitysavun väärinkäytöksiin on puututtu ja tukiohjelmia on lakkautettu. Syyllistyneet ovat olleet hyvinkin korkealla hallinnossa, ministeriöissä asti. Tuolloin Tansania on kuitenkin siirtänyt syytetyt syrjään viroistaan. Meno ei kuitenkaan ole muuttunut vuosien aikana, ja Suomikaan ei ole oppinut läksyään.

Viime vuosien kenties kuuluisin kehitysavun kritisoija Suomessa on ollut entinen suurlähettiläs, ulkoasianneuvos Matti Kääriäinen. Hän kirjoitti kirjan “Kehitysavun kirous” vuonna 2015, jossa hän lataa täyslaidallisen kehitysavun järjettömyyteen, sillä avusta hyötyvät lähinnä kehitysmaiden eliitti. Köyhyys on vain lisääntynyt, vaikka Saharan etelänpuoleiseen Afrikkaan on kipattu kehitysapua länsimaiden toimesta yli biljoona dollaria. Hän myös siteeraa ulkopuolisia arvioitsijoita, joiden raportin mukaan kehitysyhteistyön laatu on yleisesti ottaen heikkoa eikä osoittanut viitteitä kestävistä tuloksista. Kääriäinen ehdottaa ratkaisuksi monikansallisten yritysten verojen välttelyn lopettamista, veroparatiisien sulkemista sekä kauppajärjestelyjä kehitysmaiden ongelmat tunnistaen.

Eikä vuottakaan ilman seuraavaa uutista, sillä 2016 uutisoitiin Sambian maatalousjärjestölle myönnetyistä avustuksista, jotka olivat kadonneet järjestön toimitusjohtajan taskuihin. Pelkästään vuoden 2014 aikana järjestön tileitlä oli kadonnut kaksi miljoonaa euroa. Toimitusjohtaja oli ottanut melkein joka viikonloppu kassasta 5000 dollaria omiin tarpeisiin. Hänen palkkansa oli 29 000 dollaria kuukaudessa, joka Suomen hintatasoon suhteutettuna vastaa muutamaa miljoonaa euroa. Kuukaudessa. Hän rakensi rahoilla omalle maatilalleen mm. tenniskentän, klubitalon, kalalammikon ja muutakin mukavaa. Sambian maatalousjärjestö on saanut koko rahoituksensa käytännössä Suomelta ja Ruotsilta.

Vuonna 2016 tuli ilmi 28 ulkoasiainhallintoon kohdistunutta väärinkäytöstä tai väärinkäytösepäilyä.

2018 paljastui Sambiasta myös toinen merkittävä väärinkäyttöepäily koskien sosiaaliturvajärjestelmää “Social Cash Transfer”, jota on tukenut Suomi, Ruotsi, Irlanti ja Iso-Britannia. Suomi tuki hanketta vuosina 2016-2017 neljällä miljoonalla eurolla. Vuonna 2019 Suomi päätti lopettaa kaiken kehitysyhteistyön Sambiaan. YLE oli haastatellut uutista koskien myös Matti Kääriäistä, kuka toi esille hyvin sen, miten 45 vuotta kehitysapua Sambiaan on jäänyt tavoitteista pitkäaikaisten vaikutusten osalta.

Kaiken tämän tiedon valossa on ehkä ihan aiheellista esittää kysymys, että onko kehitysavussa todellakaan mitään järkeä? Erityisesti, kun Suomi itse ottaa vuosittain useita miljardeja euroja velkaa, jotta osa rahoista voidaan lahjoittaa vastikkeetta ulkomaille. Suomen valtion velkakirjojen korot ovat nousussa ja on mahdollista, että korkomenot nelinkertaistuvat vuosikymmenen loppuun mennessä. Pelastetaan Suomi ja leikataan kehitysavusta.

Lähteet: https://www.talouselama.fi/uutiset/nain-harskisti-kaytettiin-suomen-maksamaa-kehitysapua-rahaa-tansanian-virkamiehille-hamaria-konsulttipalkkioita-ja-ravintolakuluja/cd1f2c43-ff46-4c01-94de-a18a59209c7c

https://maailmankuvalehti.fi/2009/7/lyhyet/apu-kyykkyyn/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dambisa_Moyo

https://www.kaleva.fi/um-kaikki-kehitysavun…/1850658

https://www.maailma.net/…/suomi-perii-tansanialta…

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000865704.html

https://yle.fi/…/suomen-kehitysapua-katosi-korruptioon…

https://www.suomenuutiset.fi/kehitysapu-valui-johtajan…/

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201704132200101581

https://yle.fi/a/3-10647752