Konsulipalvelulakia lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että taitaa olla ainoa ulkoministeriön virkamies Tuominen, joka lukee lakia kuten se on kirjoitettu ja mitä ilmeisimmin myös tarkoitettu noudatettavaksi. Konsulipalvelulaki on tarkoitettu viranomaisen käyttöön ilman välitöntä valtioneuvoston päätöstä silloin, kun kyseessä on lakiin perustuva auttaminen henkilöille jotka ovat matkustaneet lyhytaikaiseen oleskeluun ulkomaille. Laissa sanotaan hyvin selvästi, että konsulipalveluja voidaan antaa sellaiselle tilapäisesti ulkomailla edustuston toimipiirissä oleskelevalle 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle ja edustusta vailla olevalle Euroopan unionin kansalaiselle, jonka edustusto on todennut olevan hädänalaisessa asemassa sairauden, tapaturman, onnettomuuden, rikoksen kohteeksi joutumisen tai muun näihin rinnastettavan syyn vuoksi.

Laki ei siten näytä soveltuvan laisinkaan henkilöihin joita epäillään tehdyistä rikoksista maassa asumisensa aikana. Tätä lain kohtaa väärin ”tulkitsemalla” näyttäisi ulkoministeri Haavisto ryhtyneen ulkoistamaan nimeämänsä virkamiehen hoitamaan konsulipalvelua leirillä oleskeleviin ja samalla ottamalla pois Tuomiselta hänen tehtäviinsä aiemmin kuuluneet konsulttipalvelulain tehtävät.

Konsulipalvelulakia hyväkseen käyttävän hakijan tulee todistaa henkilöllisyytensä luotettavalla tavalla. Ulkoasianministeriö ja edustustot seuraavat lain tarkoittamassa mielessä matkustaneiden etujen ja oikeuksien toteutumisesta kansainvälisten hyväksyttyjen ihmisoikeuksien ja muiden velvotteiden mukaisesti.

Ennen kaikkea on al-Holin leirillä olevien tiedetty matkustaneen asumaan Syyriaan jo maassa vallineen sotatilan aikana, isisin toiminta-alueelle. Tuolla seikalla tulisi olla huomattava merkitys, kun ratkaistaan ylipäänsä aikuisten henkilöiden evakointia leiriltä Suomeen. Konsulipalvelulain mukaan avustamistoimet voivat tulla kyseeseen vain lyhytaikaiseen matkustamiseen ja liittyen suuronnettomuuteen, luonnononnettomuuteen (vrt Thaimaa tsunami), ympäristöonnettomuuteen, sotaan, sisällissotaan tai muuhun kriisitilanteeseen.  

Konsulipalvelulaissa on nimenomaan luku ”Palvelut vapautensa menettäneelle ja syytetylle”.

Vapautensa menettäneen pyynnöstä edustuston virkamies voi vierailla hänen luonaan mahdollisuuksien mukaan ja avustaa häntä tarpeen mukaan oikeusavustajan ja muun paikallisen lainsäädännön mukaisen oikeusavun sekä tulkin saamiseksi.

Vapautensa menettäneen 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön pyynnöstä ulkoministeriö tai edustusto voi välittää tiedon vapauden menetyksestä hänen lähiomaiselleen tai muulle nimetylle henkilölle.

Edustusto seuraa vapautensa menettäneen kohtelua ja asian hoitamista vieraan valtion viranomaisessa.

Edustusto voi harkintansa mukaan avustaa vapautensa menettänyttä hänen pyynnöstään armahduksen tai ennenaikaisen vapautuksen hakemiseksi taikka vapausrangaistuksen täytäntöönpanon siirtämiseksi.

Konsulipalvelulaissa ei ole edellytyksiä kotimaahan kuljettamisesta vapautensa menettäneelle. Näin ollen laki ei sovellu tässäkään mielessä al-Holin leirille ”vangittuihin”.

Lapsen palauttamisesta Suomeen on konsulipalvelulaissa kyse huoltajuusriitatapauksista, kun lapsi on viety toiseen maahan ilman toisen huoltajan lupaa. Konsulipalvelulaki ei siten sovellu lapsen erottamiseen leirillä olevasta vanhemmastaan vastoin tahtoa. Etenkin kun vielä leirillä olevan maan lainsäädäntö tai leiriä ylläpitävä taho estää erottamisen vanhemmista.

Edustusto voi pyrkiä edistämään lapsen vapaaehtoista palauttamista ja sovinnollisen ratkaisun aikaansaamista lapsen palauttamiseksi.

Edustusto avustaa lapsen huoltajan taikka muun lapsen huoltoon oikeutetun pyynnöstä ensisijaisesti tekemällä toimipiirinsä toimivaltaiselle viranomaiselle virka-apupyynnön:

Syyriaan ja Irakiin kalifaatin asuinalueille muuttaneiden saatavissa on ollut vuosia sitten Ulkoministeriön matkustustiedote, jossa sanotaan ”Vastaat matkapäätöksestäsi aina itse.”

Miksi kaiken edellä sanotun jälkeen suomalaisten veronmaksajien pitäisi osallistua terroristijärjestöön mukaan lähtevien paluumuuton avustamiseen ja ylipäänsä suljettuun leiriin asutettujen avustamiseen muutoin kuin kertomalla heillä olevan oikeus ottaa yhteyttä paikallisviranomaisiin. Suljetulle leirille uutisoinnin mukaan on sijoitettu henkilöt, joiden epäillään syyllistyneen rikoksiin. Eikö aina rikoksista kuulu käydä oikeutta rikoksen tekomaassa ja sen maan lainsäädännön mukaan? Suomella on hyvin heikot eväät näyttää toteen rikostutkinnassa sekä oikeudenkäynneissä osallistuminen rikoksiin tunnusmerkistöineen.  

Kaikeksi lopuksi näin maallikkona on yhdyttävä monen asiantuntijan kantaan siinä, että valtioneuvoston on annettava päätös, mikäli al-Holin leiriltä ollaan tuomassa charter-lennoilla suomalaisia. Olipa sitten kyse yksistään lapsista tai koko perheistä. Kummassakin tapauksessa on oltava hallituspuolueiden päätös. Konsulipalvelulaki ei sovellu leirille suljettujen avustamiseen.