Vuoden viimeinen valtuusto Lohjalla piti sisällään melkoisen keskustelun pakolaisten vastaanotosta.

Tietyt ryhmät vetosivat tunteisiin nyyhkytarinoilla pakolaisleireistä. Itse ajattelen avun sinne lähemmäksi pakolaisen kotimaata olevan järkevämpää.

Oma puheeni antoi ehkä realistisemman kuvan pakolaisista, kuin mitä jotkut ryhmät olisivat halunneet kuulla.

Alla puheeni. 

”Pakolaisasiassa täytyy huomioida ensisijaisesti se, että suurin osa elää tulonsiirroilla, jopa loppuelämänsä.

Jos 94:stä (Lohjalla) seitsemän on työelämässä, 87 elää tulonsiirroilla. Oletettavasti useimmat noista seitsemästä saavat myös erilaisia tukia. Kun valtion velka kasvaa, kuntien saamat tuet oletettavasti vähenevät. Jos kunta on velkainen, ja tulos alijäämäinen, ei ole oletettavaa, että pakolaisista olisi ainakaan taloudellista hyötyä, joka yleensä on odotusarvona uusista kaupungin asukkaista – eli uudet veronmaksajat. He eivät tule olemaan sitä kaivattua työvoimaa, joka elättää itsensä ja perheensä, vaan ovat lähinnä kuntataloutta rasittava menoerä.

Monet eivät halua opetella kieltämme, joidenkin – lähinnä naisten – ei edes anneta opiskella. Tämä teettää jopa heidän loppuiäkseen tulkkaustarpeen. On tosiasia, että tälläkin hetkellä maassamme on jo 20 vuotta täällä olleita pakolaisia, jotka yhä edelleen tarvitsevat tulkkauspalveluita. Kyseiset henkilöt eivät myöskään työllisty.
Huomionarvoinen seikka muuten, että aikuisten miesten määrä Lohjalle tulleista pakolaisista on huomattava. Sama toistuu koko maassa. Eli suurin osa työikäisistä miehistäkään ei työllisty.

Jos otamme Lohjalle 10 lasta, jostain saattaa ilmestyä heille jopa 20 vanhempaa. Perheenyhdistämisen kautta voi tulla vielä 100 henkeä lisää, ja hups – meillä onkin kymmenen sijaan 130 henkeä tulonsiirtojen varassa.

Vaikka tahtotila auttamiseen olisikin, täytyy olla realisti. Jos minulla ei ole antaa rahaa vaikkapa Unicefille, en ota sitä varten lainaakaan. Tyhjästä on siis paha jakaa. Olisi varmasti viisainta ottaa nyt aikalisä, ja katsoa tilannetta vaikka parin vuoden päästä uudestaan.”