Suomalaisia kouluja ei saa uhrata epäonnistuneelle maahanmuuttopolitiikalle

Suomalainen peruskoulu oli aikanaan maailman parhaiden joukossa. Nyt sitä rapautetaan hallitsemattomalla maahanmuuttopolitiikalla, jonka seurauksia lapset, opettajat ja veronmaksajat kantavat pitkään.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla vieraskielisten oppilaiden määrä kasvaa vauhdilla. Espoossa lähes joka kolmas oppilas puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Useissa kouluissa vieraskieliset muodostavat jo enemmistön, ja Espoon Kirstin koulussa heidän osuutensa on peräti 92 prosenttia. Tämä ei ole enää yksittäinen ilmiö, vaan osoittaa sen, että maahanmuutto on ylittänyt suomalaisen koulutusjärjestelmän kantokyvyn.

Kun yhteinen kieli puuttuu, kärsii koko opetus. Opettajat joutuvat käyttämään yhä enemmän aikaa suomen kielen opettamiseen ja luokan perus työrauhan ylläpitämiseen. Samalla suomea äidinkielenään puhuvien lasten oppiminen hidastuu, josta suomalaiset lapset maksavat kovaa hintaa oppimistulosten heikentyessä. Jos suurin osa oppilaista ei hallitse opetuskieltä, on opettaminen tehty mahdottomaksi.

Pisa-tulosten heikkeneminen kertoo tästä järkyttävästä tilanteesta. Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista yli 60 prosentilla lukutaito on niin heikko, että jatko-opinnot ja työelämä ovat vakavasti vaarassa. Ongelmaa ei voi enää selittää yksittäisillä tapauksilla tai resurssipulalla. Kyse on epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta ja kotoutumisesta, joka ei toimi.

Nyt päättäjät tarjoavat ratkaisuksi lasten siirtelyä kaupunginosasta toiseen. Helsingissä suomalaisia lapsia siirretään toisiin kouluihin tasapainottamaan vieraskielisten osuutta. Tämä on oireiden hoitoa, ei ongelman ratkaisemista. Koulupiirien uudelleenjärjestely ei vähennä hallitsematonta maahanmuuttoa eikä korjaa epäonnistunutta kotoutumista.

Suomessa on uskallettava sanoa ääneen se, minkä yhä useampi opettaja näkee omassa työssään. Koulujen ongelmat eivät ratkea vaikenemalla ja hyssyttelemällä. Jos oppilas ei opi suomea, hänen mahdollisuutensa koulutukseen, työhön ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen heikkenevät ratkaisevasti. Se on kohtuutonta sekä maahanmuuttajataustaisille lapsille että suomalaisille veronmaksajille, jotka rahoittavat järjestelmää.

Perussuomalaiset ovat varoittaneet tästä kehityksestä vuosia. Nyt muidenkin puolueiden on viimein myönnettävä todellisuus. Suomen etu edellyttää tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, joka on hallittua, vastuullista, velvoittavaa ja maan kantokyvyn huomioivaa. Kotoutumisen on perustuttava suomen tai ruotsin kielen oppimiseen ja suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin sitoutumiseen.

Suomalaisen koulun tehtävä ei ole korjata epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seurauksia. Sen tehtävä on antaa jokaiselle lapselle mahdollisuus oppia, menestyä ja rakentaa tulevaisuuttaan. Jos emme uskalla tehdä tarvittavia päätöksiä nyt, maksamme niiden hinnan tulevina vuosikymmeninä entistä raskaammin.