Eiväthän SDP:n skandaalit minua hetkauta suuntaan tai toiseen. On kuitenkin paljon suomalaisia, jotka ovat koko elämänsä uskoneet ja luottaneet tähän ”tavallisen, pienen ihmisen, pienituloisen palkansaajan ja sorretun työväestön” puolueeseen. He ovat äänestäneet demareita aina; punaisesta viivasta alkaen. He ovat kaatuneet sorakuoppaan vuonna 1918 ja pitäneet työväenyhdistyksen viiriä kirjahyllyssä, rakentaneet työväentaloja ja työväen urheiluyhdistysten hiekkakenttiä talkoilla. He ovat vilpittömin mielin lausuneet runoja työväen iltamissa ja marssineet vappuna räntäsateessa rivit suorina. He ovat toimineet ammatti- ja osuustoimintaliikkeissä parempi huominen tavoitteenaan.

Miten meni Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue noin niin kuin omasta mielestä? Minulle ei tullut yllätyksenä, että sosialismi on sangen hankalaa toteuttaa käytännössä, mutta teillä kun siihen vielä uskotaan, niin olisitte keskittyneet edes jonkinmoisen aatteen palon ylläpitämiseen, jonkinlaiseen ylevyyden hippuseen, johonkin, mihin se pieni palkansaajakin teissä uskoi.

Vaan miten kävi? Teistä tuli jokin merkillinen punainen aatelisto Suomessa, shampanjaa saleissa nauttiva ylhäisö, rulettia taukoamatta pelaava, hurvitteleva etuoikeutettujen joukko, jolla on salaisia puolirikollisia ja rikollisia kytköksiä sinne sun tänne. Minun edessäni teidän ei tarvitse hävetä, minä en teiltä mitään odottanutkaan, mutta äänestäjillenne olette nyt murheen kryyni. Uskolliset äänestäjänne te olette pettäneet. Juuri ne, jotka teidät nostivat nauttimaan shampanjaa, korkeita liksoja ja makeaa elämää .

Pian ei päivääkään ilman likaista pyykkiä, jonka itse olette tahranneet. Lantakärryille Ranskan suuren vallankumouksen lapsetkin lopulta päätyivät, kun valta turmeli heidät hetkessä ja vallankumous leikkasi heiltä päät. Ettekö mitään ole oppineet historiasta? Teihin lujasti uskoneiden ja teitä kaikessa puolustaneiden tuomio voi odottaa nurkan takana.