Suomi on hyvin harvaan asuttu maa ja väkeäkin on kovin vähän. Suomi sijaitsee maapallolla hirveän ylhäällä, niin ylhäällä, että pohjoisimmassa osassa maata eivät kasva kuin varvut ja kivet. Etelässäkään ei kasva tomaatti kuin kasvihuoneessa. Suomi on elellyt hissukseen ruista ja nauriita kasvatellen toisten kommenneltavana tosi kauan. Minä tunsin vielä nuorena yhden papan, jonka mielestä tomaatti oli turhanaikainen ja uusi, Amerikoista tullut kasvi. Pappa söi mieluummin puolukkaa.

Suomi heräsi omaan kulttuuriinsa ja siihen, että ehkä me olemmekin ihan oikea kansa, aika myöhään. Siihen asti olimme olleet lakki kourassa. Itsenäisyys tuli hiukan puolivahingossa ja samassa rytäkässä riitannuimme keskenämme. Eikä mennyt kauan kun nuori oman itsenäisyytensä kanssa jo hymyilevä maa oli ison ja itsevarman hampaissa. Meinasi käydä köpelösti; osittain kävikin. Maksoimme vielä kaiken päälle hampaat irvessä laivoja ja vetureita jälkeenpäin, ettei vaan kukaan pääse sanomaan.

Sillä kauhealla sisulla, jolla on kasvatettu kovassa ilmastossa viljaa ja hiihdetty taipaleita, Suomi muuttui eurooppalaiseksi hyvinvointivaltioksi, jossa on sosiaalituki kaikille ja äitiyspakkauksetkin.

Italian saapasniemimaalla on väkeä tiiviisti ja paljon. On ollut jo kauhean kauan ennen vuotta 0. Italiassa on hyvä ilmasto. Siellä kasvaa viinirypäle ja vehnästä saadaan hyviä satoja. Amerikasta Eurooppaan kulkeutunut tomaatti viihtyy Italiassa pihalla, sen kun istuttaa ja jatkojalostaa tomaattikastikkeeksi. Italia yhdentyi Italiaksi myöskin melko myöhään, mutta sitä ennen se oli ollut etruskien koti, Rooman jättiläisvaltakunta, osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ja yleensä ottaen eurooppalaisen kulttuurin kehto.

Tänään Italiakin on hyvinvointivaltio, mutta siellä ei ole niin toimivaa sosiaalihuoltoa kuin meillä eikä äitiyspakkausta.

Italialla on taloudellisia huolia. Siksi se pyytää kaukaa melkein Jäämeren rannalla sijaitsevalta vähäväkiseltä Suomelta apua. Tänään Suomi päättää antaa sitä.