Kenen tarinoita et lue lehdestä etkä kuule televisiosta? Kenen mielipidekirjoituksia ei julkaista? Kuka puhuu murheistaan hiljaisella äänellä ostoskeskuksen pihalla olkansa yli katsoen? Tavallinen, keskituloinen suomalainen, joka siirtyy syrjästäkatsojaksi omassa kotilähiössään. Ikänsä asuntolainaa maksanut tai vuokransa täsmällisesti hoitanut tunnollinen ja nöyrä suomalainen myy kaikessa hiljaisuudessa tappiolla kerrostalokolmionsa tai etsii uuden vuokrakaksion muualta. Mistä on kyse?

Monikulttuurisuuden rikastuttavaa vaikutusta Suomelle on hehkutettu mediassa jo vuosia ja monikulttuuristen lähiöiden imagoa on killotettu valtakunnan päälehtien sivuilla. On puhuttu yhteisöllisyydestä ja avarakatseisuudesta ja kerrottu, miten maahanmuuttajayhdistykset järjestävät hauskoja juhlia. Jos jokin negatiivinen seikka on puolivahingossa putkahtanut otsikoihin, on se ollut kantaväestön ymmärtämättömyydestä ja kotoutushaluttomuudesta johtuvaa.

Täysin vaille huomiota ovat jääneet ne nykyisten monikulttuuristen lähiöiden alkuperäisasukkaat, joilta kukaan ei ole kysynyt mitään ja joita ei päästetä ääneen kertomaan omaa näkemystään tapahtumien kulusta, mikäli ne eivät tue vallitsevaa monikulttuurisuusmyönteisyyttä.

Vierailin 20.2. vaalikampanjakiertueellani turkulaisessa Runosmäen lähiössä, jossa liki 20% asukkaista puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea. Runosmäen kehityskulku on jo määrittynyt kaikkien tunteman Varissuon kaltaiseksi.

Kuuntelin teltallani monta hiljaista kertomusta siitä, miten Runosmäki on suomalaisen kantaväestön mukaan muuttunut lähivuosikymmeninä negatiiviseen suuntaan. Osassa lähiötä kaikki on vielä hyvin mutta osa alueen kerrostaloista on keskustelukumppanieni mukaan täysin toisen kulttuurin ja elämäntavan maaperää. Näistä taloista on ollut pakko lähteä jo siksikin, että uuden naapuruston elämänrytmi painottuu myöhäiseen iltaan ja yöhön. Taloyhtiön säännöt ovat käytännössä muuttuneet eikä tähän kyetä puuttumaan. Koska öisin ei melulta pysty nukkumaan, ovat kantasuomalaiset perheet muttaneet pois. Levottomuudesta kärsivät erityisesti ikäihmiset, jotka eivät jaksa tai pysty enää vaihtamaan asuinpaikkaansa.

Runosmäkeläisissä rappukäytävissä törmää tätä nykyä kuulemma niqabeihinkin ja toki alueelta löytyy asukkaiden kertoman mukaan myös moskeija. Islamisaatio saa jalansijaa enenevässä määrin, mutta kukaan kantasuomalainen ei uskalla aukaista suutaan, sillä ilmiö tulisi niellä kritiikittä.

Kun maahanmuuttajalähiöistä keskustellaan, ovat keskiössä aina maahanmuuttajat jo silloin kun he ovat vielä vähemmistönä. Keskiössä ei ole kotinsa ja elämänsä tiettyyn paikkaan luottavaisin mielin perustanut suomalainen veronmaksaja perheineen vaan uusi, usein tulonsiirtojen varassa elävä tulija. Suomalaisen lähiöasukkaan ja hänen perheensä katsotaan olevan se yksikkö, joka joustaa ja tarvittaessa myös väistää.

Niin kauan kuin julkinen keskustelu painottaa vain toisen osapuolen näkemystä, olemme ajamassa eriytyvien lähiöiden politiikkaa. Kun toinen osapuoli näkökantoineen sivuutetaan, annamme toiselle signaalin toimia mielensä mukaan. Tästä vinoutuneesta tarkastelukulmasta syntyvät lopulta no go-lähiöt.

Mikäli parempaa maahanmuuttajien integroitumista toivotaan, ei riitä tietynlaisten vuokra-asuntojen suunnittelu ja sijoittelu ympäri kaupunkia. On muutettava kokonaan asenteita. Kantaväestön toiveet on otettava mukaan julkiseen debattiin ja terävöitettävä sitä näkökantaa, että tulijoidenkin on mukauduttava.

Ei ole suomalaisen asia kerätä kimpsujaan ja kampsujaan ja lähteä evakkoon kodistaan rauhan aikana.