Pohjois-Karjalassa alkoi vuoden 2017 alussa maakunnallinen Siun sote toimia täysipainoisesti. Näin reilun puolen vuoden toiminnan jälkeen Siun soten talous on 700 miljoonan organisaatiossa 5-7 miljoonaa pakkasella. Johtuneeko tämä siitä, että kunnat ovat laittaneet ennen Siun soten aloitusta omat sote-budjettinsa äärimmäisen tiukille? Kunnilta eli omistajilta ei suurella todennäköisyydellä ole tulossa rahaa, joten säästöt on haettava muuten. Mitä tämä tarkoittaa?

Työntekijät: Näin alkuvaiheessa henkilöstölle on ehdoteltu esim. palkattaman loman ottamista. No tämähän tietenkin tarkoittaa sitä, että muut työntekijät joutuisivat tekemään enemmän töitä samalla palkalla. Näin sieni- ja marja-aikaan monelle saattaisi tämä lomavaihtoehto käydä. 

Asiakkaat: Jo nyt on huomattu, että palvelut ovat heikentyneet. Esim. Joensuun kohdalla lasten terapiapalveluiden ostot ovat vähentyneet huomattavasti ja on tullut käsittämättömiä säädöksiä, että johtavat sosiaalityöntekijät päättävät hoidon pituuksista lääkärin sijaan???? Toisaalta on mallina ennaltaehkäsevät terapiat, joihin pitäisi päästä ilman lääkärin päätöstä, mutta tämä hieno ajatus vain ei toimi. Myös vanhustenhoitopalveluista kuulee jatkuvasti ihmisten ärtyneisyyttä ja pettymystä. Vika ei ole itse hoitotyötä tekevien, he ovat olleet arvokkaampia, mitä heidän palkkansa on. 

Palveluntuottajat eli yrittäjät: Kilpailutuskatto on vedetty niin alas esim. hoitokodeissa, että pienyrittäjän edellytykset toimia yrittäjänä jopa vaaraantuu. Kilpailutukseen tulisikin keksiä eri keinoja, joilla arvioidaan hoitoyksikön toimintaa. Kuntien paikallisia hyvän idean palvelusetelimalleja on ajettualas ja samalla heikennetty asiakkaiden valinnanvapautta ja yrittäjien mahdollisuuksia.

Kokonaisuutena Siun soten organisaatio näyttää erittäin raskaalta, kun muutoksen johdosta ketään ei ole voitu väliportaista irtisanoa. Johdolliset prosessit ovat pahasti kesken ja viesti ei vaikuta kulkevan organisaatiossa tarvittavan nopeasti. Työntekijöillä ei vaikuta olevan yhtenäistä käsitystä annetuista ohjeistuksista ja eri henkilöiltä asiakas tai palveluntuottaja voi saada erilaiset ohjeet.

Kokonaisuutena ongelmia on vielä paljon, mutta taustalla olevat hyvät ideat ovat merkittäviä. Valitettavasti Siun sote on yksi esimerkki siitä, miten yhteiskunnallinen järjestelmä kääntyy hitaasti ja kivuliaasti rakennemuutokseen raskaan byrokratiansa kanssa. Uskon kuitenkin, että jo muutaman vuoden siirtymäajan ja eläköitymisprosessien kautta tulevaisuus on parempi ja tasapuolisempi koko maakunnan alueella, vaikkakin reuna-alueilla on omat riskinsä. Näitä reuna-alueiden oikeuksia tulee etenkin perussuomalaisen valtuustoryhmän nostaa esille ja vaalia. Palveluja tai palvelutarpeen omaavia on saatava ”pyörille” ja taataan kaikille samankaltaisen palvelun saanti sotealueella.

Lopuksi maahanmuutosta johtuvat sotekustannukset olisi pidettävä alueella alhaisina. Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen on näkynyt aluellisessa kehityksessä heidän työttömyyden lisääntymisenä, jolloin riski heidän sotekustannusten nousuun kasvaa. Jotta soten kehitys olisi sisäisesti solidaarista kuntien tulisi tarkkaan harkita tai jopa luopua kuntapaikkojen tarjoamisesta, sillä ihmisten ikääntyminen on meille se suurin kasvava huolenaihe. Niitähän emme tarvitse lisää?

Sampsa Jääskeläinen

Siun soten perussuomalaisten valtuustoryhmän pj.