Tulee päiviä kun joku suututtaa, suorastaan raivostuttaa ja tilanne eskaloituu helposti uhkailuksi. Me olemme ihmisiä, joilla on vaihtelevia tunnetiloja ja mikä olisikaan parempi muuttamaan niitä, kun poliittinen keskustelu.

On kuitenkin järkyttävää luettavaa, jos poliitikko perheen äitiä uhkaillaan raiskauksella mielipiteiden takia tai median toimittajaa ”vääränlaisen” artikkelin kirjoittamisesta. On tapauksia, missä uhkailu on jo siirtynyt seuraavalle tasolle ja ikkunoita rikottu tai pukuja sotkettu.

Nyt tapetilla on ”maalittamiseen” kohdistettu laki. Haluammeko tai tarvitsemmeko sitä? Lakihan tullessaan vain aiheuttaisi epävarmuutta keskusteluihin ja eritoten toisten ihmisten julkaisujen ja kommenttien jakamisiin. Missä menee raja lain voimaanastumisen jälkeen? Sitä ei varmasti kukaan osaa sanoa ja tämä, jos jokin tappaa sanavapautta. Eikö ole vaan yksinkertaisesti helpompi lopettaa uhkailu?

Me emme tarvitse lakia. Me tarvitsemme erätauon, hetken aikaa miettiä toiminko oikein, kun kirjoitan näin tai jaan tämän tekstin. Tuskin kukaan varsinaisesti jakaessaan jonkun vastakkaisen mielipiteen saatesanoilla tarkoittaa, että laittakaas tälle henkilölle vihaviestejä tai uhkailuja, mutta tätä tapahtuu puolin ja toisin. Tähän on tultava loppu ja mielellään ilman mitään ylimääräisiä lakeja. Politiikkahan on yhtä vastakkainasettelua, kuten mediakenttäkin. Sama pätee somealustoihin ja kunnanvaltuustoihin. Olemme luisuneet liian pitkälle, mutta mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut.

Toivon, että mietitte asiaa hetken. Tilanteen korjaaminen on helppoa. Jätä vihainen viesti, uhkailu tai muu tunnekuohussa tapahtuva asia tekemättä. Muista, että se kenelle viestiä olet laittamassa on samanlainen ihminen kun sinäkin. Sillä ihmisellä on luultavasti perhe, normaali elämä ja tunteet.

Haastakaa poliitikkoja, journalisteja ja muita ihmisiä, siihen somealustat on tehty. Haastetaan vaan tyylillä, ei vihalla.