Hallituksen kehysriihessä päättämät säästöt ovat kova pala monelle suomalaiselle, erityisesti pienituloisille. Köyhälle jokainen sentti merkitsee ja kun leikataan, se sattuu. 

Kuitenkin hallitus tekee oikein, kun se säästää. Suomi on ottanut vuoden 2008 jälkeen talouslaman alettua reilusti yli 50 miljardia euroa velkaan. Velkaantuminen on pysäytettävä, jos emme halua ajautua IMF:n, EU:n ja velkojien holhoukseen.

Maa, joka on ajannut itsensä konkurssiin, itkee ja leikkaa kun käsketään, sen Kreikka tsiprasineen on meille kaikille opettanut. Suomen lapset ja nuoret eivät ole ansainneet kantaa massiivista velkataakkaa, joten sellaista ei pidä heille jättää.

Kehysriihestä tuli hyviäkin uutisia. Hallitus laittaa rahaa infraan. Tampereen ratikka, pääkaupunkiseudun raidejokeri ja muut hankkeet kertovat, että tulevaisuudessa on talouskasvua sekä kehitystä ja siihen pitää panostaa.

Tulevaisuuden taloudellinen hyvinvointi onkin se asia, minkä hallituksen pitää ottaa päätavoitteekseen. Suomi on hyvä maa ja suomalaiset osaavaa kansaa. Me voimme säilyttää hyvinvointivaltion, jossa köyhiä, sairaita ja vanhuksia ei jätetä oman onnensa nojaan. Tämä vaatii meiltä suomalaisilta kuitenkin rohkeutta ja tahtoa uudistua.

Työ on keskeinen. Jokaiselle työtä haluavalle suomalaiselle kuuluu työpaikka. Työttömyyttä ei tarvitse hyväksyä. Työtä syntyy, kun olosuhteet on kunnossa. Työ tuo veroeuroja hyvinvointiin käytettäväksi.

Työmarkinoiden ja verotuksen rakenteiden uudistusta tarvitaan. Niiden pitää vastata globaalisti kilpailun maailman vaatimuksia. Suomen on houkuteltava investointeja. Siihen ei tarvita investointisuojia ja välimiesoikeuksia, jotka palvelevat suurpääomaa, vaan luotettavaa oikeuslaitosta ja sijoituksille ystävällistä ja ennustettavaa poltiikkaa. Korruptiota hallinnossa on vältettävä.

Osaaminen ja koulutus, siinä olemme huippuja ja siinä me pärjäämme kilpailussa vaikka kaikkia seitsemää mannerta vastaan. Koulustusleikkaukset nekin olivat epämiellyttäviä, mutta kun pienituloisilta leikattiin, niin oli kohtuus, että menestyviltä korkeakoulutetuilta nipistetään myös. Leikkauksista huolimatta suomalaisten tutkijoiden ja yritysten kyly luoda uusia keksintöjä ja tuotteita maailmanmarkkinoille säilyy. Niillä ne vientitulot jatkossa saadaan.

EU on kirosana. Se pumppaa meiltä nettona jäsenmaksujen muodossa yli miljardi euroa joka vuosi! Ne rahat voisi ja pitäisi käyttää suomalaisten hyvinvointiin. Euro on federalistien harhaisten unelmien tuotos. Se ei toimi, sillä yhteinen rahapolitiikka ja valuutta tarvitsevat liittovaltion tulonsiirtoinen. Sitä eivät Euroopan kansat halua. Suomen pitäisi palata omaan markkaan ja itsenäiseen rahapolitiikkaan, eikä kurjistua euron periferiana.

Yhteenvetona siis, tänään on säästettävä ja kiristettävä, mutta jos Suomi tekee asioita oikein, niin huominen parempi rakkaalle isänmaalle ja sen asukkaille.