Ilosta kiljahtelee Suomen rahvas iltaisin TV-uutisia katsellessaan, kun tuttu uutistenlukija kuuluttaa, että tänään on taas muutama sata kansalaista saanut odotetun Korona-rokotuksen. A-studiossa uutisten perään haastatellaan ilta illan jälkeen samoja virkamiehiä, jotka yrittävät luoda kansalaiselle uskoa siihen, että ihan kohta on Sinun vuorosi. – Kuitenkin jokainen peruskoulun oppimäärän suorittanut tietää, että tällä vauhdilla Italian valtiontalous saadaan positiiviseksi ennen kuin viimeinenkin rokotusmyönteinen suomalainen on saanut piikkinsä.

Mutta mikä tässä oikein mättää? Vuosi sitten THL ilmoitti kaiken olevan kunnossa. Varmuusvarastossa suuri määrä terveydenhoidon tarvitsemia kasvomaskeja ja suojavarusteita hoitajille. Ei muuta kuin aletaan jakaa niitä käyttöön.

– Mutta mitä ihmettä! Ei niitä kasvomaskeja oikein ollutkaan. Mutta ainahan ulkomailta tarvikkeita voi tilata. Niinpä päätettiin tilata lisää. Mistäpä muualta kuin Kiinasta. Toimittajiksi valittiin ne yrittäjät, jotka ensiksi ennättivät paikalle. -Kiire oli! Miljoonat eurot menivät ja saatiin käyttökelvotonta sekundaa.

Perusopetuksen oppimäärän suorittaneesta näytti hetkittäin siltä, ettei kukaan oikein hallinnut tilannetta. Yhä useampi alkoi sairastua. Tilanne näytti tukalalta ja maan hallitus oivalsi hetken tuskailtuaan ottaa valmiuslain käyttöön. Etelä-Suomi eristettiin ja me pohjoisen metsäkansa saimme huokaista hetken helpotuksesta.

Suojavarusteita alettiin saada kauppoihin ja sairaaloihin. Koska oli kuitenkin vielä niukkaa kasvomaskiaikaa, ilmoitettiin rahvaalle, ettei se kasvomaski mitään auta. Yskikää ja sylkekää hihaan. Kyllä se siitä. – Metsäsuomalaiset, kun ovat tottelematonta kansaa, kuitenkin alkoivat itsellensä naamareita hankkimaan. Lopulta maan hallituskin tunnusti, että asiantuntijoiden mukaan pitäisi maski naamansa peitoksi laittaa.

Loppukesästä oli jo aivan selvää, että epidemiasta ei tultaisi pääsemään irti ennen kuin olisi lääke, jolla kansan enemmistö saataisiin rokotettua. Mikä avuksi? Maan hallitus näki pelastuksen auringon loistavan Euroopan Unionin yhteistilauksessa. Rahvas sai ihmetellä Ylen uutisia kuunnellessaan, kuinka valtavia määriä pelastavaa rokotetta saataisiin. – Siispä hallituskin saattoi tyytyväisenä laittaa kätensä ristiin ja odottaa unionin rahtikoneita, jotka laskeutuisivat kotimaamme lentokentälle lastiruumat täynnä tarvittavaa lääkettä.

Kyllä rokotetta saatiin, mutta vain pieni määrä kerrallaan. Suuren uutisoinnin myötä suomalainen metsäkansa sai seurata ensimmäisen rokotuksen antamista. Rahvas taputti ilosta. – On tunnustettava, että osattiin oikein aloittaa hoitohenkilökunnasta, jotka joutuvat työssään alttiiksi tartunnalle ja jotka ovat kantaneet näytelmän raskaimman roolin kohdatessaan taudin silmästä silmään.

Miksi ei tullut rokotetta? Euroopan Unionin sopimus oli niin kehnosti laadittu, että lääkkeen toimittaja sai luvata toimittaa rokotteita ”kunhan ennättää”. Ja Suomen hallitus eurooppalainen solidaarisuuden liekki sydämessään on päättänyt odottaa. Jospa sieltä jotain tulisi joskus.

Perusopetuksen oppimäärän suorittaneesta näyttää siltä, että vasta ensimmäisten rokotteiden saapuessa virkamiestasolla alettiin pohtia, miten rokotukset järjestetään. Meillähän on oivat terveyskeskukset. Siis siellä pitäisi rokotus antaa.  

Niinpä rahvaalle kerrottiin ilo uutinen; vuorosi koettaessa ole ystävällinen ja tilaa rokotusaika netistä. Sitäpä alkoi peräkylän 86-vuotias emäntä miettimään, että koskahan se olisi se minun aikani ja mikä se netti oikein on? Niin ja mikä ajanvarausjärjestelmä?

Kansalainen ei voi kuin ihmetellä, mihin maassa on aika hukattu. Viime suvesta asti on ollut selvää, että ilman koko kansan rokottamista ei tulla selviämään. Puolivuotta olisi ollut aikaa suunnitella joukkorokotukset ja kouluttaa rokottajat. Vika ei ole ansiokkaasti toimineissa terveydenhoidon ammattilaisissa vaan niissä virkamiehissä, jotka saavat palkkansa siitä, että maassamme valmistaudutaan kriiseihin ja niiden hoitoon. Pelkkä paperisuunnittelu ja juhlapuheet eivät riitä. Tarvitaan suunnitelmien testaamista ja harjoittelemista. – Perusopetuksen oppimäärän suorittaneesta näyttää siltä, että vuosi takaperinkään asioista vastaavien viranomaisten kriisisuunnitelmat eivät olleet ajan tasalla. Niitä ei oltu päivitetty eikä harjoiteltu. – Olisi ainakin huomattu, että valmiusvarastoissa ei ollut riittävästi käyttökelpoisia kasvomaskeja ja suojavarusteita.