Krokotiilin kyyneleet on sanonta, jolla tarkoitetaan teeskenneltyä itkua. Krokotiilien esiintymisalueilla kerrotaan tarinoita, joissa krokotiili ensin itkee nähdessään ihmisen ja sitten syö tämän. Tämä sanonta tulee väistämättä mieleen, kun kuuntelee hallituksen ja pääministeri Sanna Marinin kommentteja koskien Stora Enson päätöstä ajaa alas Veitsiluodon tehdas. Tämän kammottavan uutisen takia jopa 670 ihmisen työpaikka on vaarassa kadota tehtaalta.

Vaikka hallitus lupaili toimia työttömiksi joutuneiden, sekä aluetalouden auttamiseksi, tulee väistämättä mieleen, että toimiinta on varsin kaksinaismoralistista ja pääministerin pettymystä on vaikeaa pitää aitona. Väistämättä tulee mieleen Marinin maaliskuiset puheet eduskunnassa, jossa hän piti hyvänä asiana sitä, että valtionyhtiö Neste päätti perustaa jalostamon Hollantiin Suomen sijaan. Tuolloin Marin sanoi, että päätös perustaa jalostamo Hollantiin on osa vihreää siirtymää, jota on syytä tukea. Osaltaan Nesteen päätökseen investoida Hollantiin vaikutti varmasti myös se, että se lopetti viime syksynä Naantalin jalostamonsa, jonka takia noin 400 ihmistä menetti työnsä. Tämäkin päätös johtui isolta osalta hallituksen ilmastovouhotuksesta, joka johtaa työpaikkojen massasiirtymään Suomesta ulkomaille.

Sama, Marinin kannattama vihreä siirtymä näyttää olevan käynnissä myös pareriteollisuudessa. Vaikka paperin maailmanlaajuinen kysyntä on laskussa, näyttää kapasiteetin alasajo iskevän kaikkein eniten juuri Suomeen. Miksi sitten näin tapahtuu? Mielestäni syyt ovat täysin selvät ja niihin hallitus voisi halutessaan helposti vaikuttaa. Ensimmäinen syy on tietysti kuljetuskustannukset. Dieselin veroa on nostettu Suomessa vuosina 2011-2019 yhteensä 45,7% ja hintoja on nostettu tämänkin jälkeen. Esimerkiksi viime vuoden elokuun alussa polttoaineiden hinnat nousivat 6-7 senttiä litralta. Tämän linjan takia pitkien etäisyyksien Suomessa myydään nyt Euroopan viidenneksi kalleinta dieseliä, jonka hinta kurittaa armotta erityisesti sitä paljon käyttävää metsäteollisuutta.

Marinin hallitus on myös tehnyt muita tuhoisia päätöksiä, joiden takia teollisuus katsoo viisaimmaksi lähteä pois Suomesta. Yksi, kenties tuhoisimmista päätöksistä on ollut turpeen ja kivihiilen polttamisen alasajo, joka on tehty todella nopeasti. Tämä taas on johtanut siihen, että Suomen lämpölaitoksiin tarvitaan äkkiä jostain kymmeniämiljoonia kuutioita haketta. Tätä haketta ei taas ole jo lähes täydessä käytössä olevista metsistämme hakattavissa, vaan rajallisista puuvaroistamme on luvassa kova kilpailu, joka vaikeuttaa väistämättä puun saatavuutta ja nostaa sen hintaa. Teollisuuden näkökulma tässä tilanteessa on tietysti se, että ajamalla muutama tehdas Suomesta alas vältetään liian kova kilpailu puusta, jolloin jäljelle jääville tehtaille riittää kohtuuhintaista puuraaka-ainetta. Jos turpeenkäyttöä ja kivihiiltä ei olisi päätetty kieltää, ei olisi mitään puupulaa ja silloin ei syntyisi painetta lopettaa tehtaita juuri Suomesta. Myös muu ilmastovouhotus on omiaan ajamaan teollisuuden pois Suomesta. Hyvä esimerkki tästä mielettömyydestä on hallituksen laatima fossiilittoman liikenteen tiekartta, jonka on arvioitu nostavan polttoaineiden litrahintaa jopa 70 sentillä. Kansainvälisessä kilpailussa toimiva teollisuus kyllä lukee tällaisia uutisia ja nostaa kytkintä maasta, jossa ei ole olemassa mahdollisuuksia ja tulevaisuuden näkymiä kannattavaan liiketoimintaan.

Jos olemme älyllisesti rehellisiä, niin meillä ei ei varaa nykyiseen hallitukseen. Ei tämä hallitus ole aidosti pahoillaan siitä, että iso määrä suomalaisia menettää työnsä hallituksen ilmastohourailun takia. Tällä hallituksella ei ole mitään todellisuuteen pohjautuvaa talouslinjaa, jossa talous pyritään saamaan kasvuun ja ihmiset töihin. Tämä hallitus ajaa todellisuudelle vieraita ilmastotavoitteitaan, kuin käärmettä pyssyyn ja hallitus ei tässä ilmastokiimassaan välitä vähääkään siitä, onko tavallisella kansalla varaa maksaa jatkuvasti kallistuva polttoainelasku. Tämä hallitus ei myöskään välitä pätkääkään siitä, onko maassamme edellytyksiä harjoittaa kannattavaa yritystoimintaa, vaan teollisuutta tullaan kurittamaan armotta, samalla varmistaen, että taloutemme luisuu yhä syvemmälle suohon. Kun tämän linjan seurauksena häviää työpaikkoja, niin hallitus lirauttaa korkeintaan pari krokotiilin kyyneltä.