Viime aikoina on puhuttu paljon eri näkökulmista hyvinvointiyhteiskunnan suunnasta. Suomessa on pitkät perinteet siitä, että asiat toimivat joko hyvin tai ainakin melko hyvin. Tällä hetkellä monessa asiassa on valitettavasti näköpiirissä muutoksia huonompaan tai vähintäänkin epävarmempaan suuntaan. Nostan tilanteesta esille muutaman konkreettisen esimerkin yhteiskunnastamme.

Julkinen terveydenhuolto on heikentynyt ja ennen kaikkea muuttunut monimutkaisesti saavutettavaksi. Sen taso ja ruuhkat vaihtelevat alueittain merkittävästi. Monella hyvinvointialueella lääkärin vastaanotolle pääseminen on muuttunut liian vaikeaksi. Tiedon välittyminen eri toimijoiden välillä on myös osoittautunut hankalaksi. Usein käy niin, että potilaan pitää itse olla hyvin aktiivinen taistellessaan itselleen hoitoa. Mikäli kyseessä on esimerkiksi ikäihminen tai sairaudesta kärsivä ihminen, voi taistelu olla liikaa vaadittu. Jaksamisen lisäksi ei ole välttämättä osaamista asioissa. Toimintojen muuttuminen lähes kokonaan sähköisiksi on myös suuri ongelma. Kaikilla ei ole vaadittavia laitteita ja vaikka olisi, niitä ei osata välttämättä riittävästi käyttää.

Päihdeongelmaiset ihmiset ovat suuri ryhmä Suomessa. Nämä henkilöt usein saavat vielä huonommin terveydellistä hoitoa kuin muut. Heillä saattaa olla paljon ongelmia terveytensä kanssa, mutta ongelmia tai sairauksia ei tutkita eikä huomata. On asioita ja oireita, joita he mahdollisesti lääkitsevät lisääntyvällä päihteidenkäytöllään. Näin syntyy entistä vaikeampia päihdekierteitä ja syvempiä ongelmia puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä. Yhteiskunnassamme pitäisi pitää huolta siitä, että laajasti kontaktoitaisi terveystarkastuksen merkeissä kaikki erilaiset ryhmät. Toki tämä on vaikeaa järjestää eikä erilaisten ryhmien löytäminenkään ole yksinkertaista. Kuitenkin sellaiseen pitäisi edes yrittää pyrkiä. Nykymalli on kaikista tuhoisin sekä yksilöille että seurauksiltaan koko yhteiskunnalle. Mielenterveys-ja päihdehuoltoon kohdistetut kunnolliset ja riittävät veroeurot tuottavat nopeasti itsensä takaisin ongelmien jäädessä pienemmiksi ja näiden ihmisten toimintakyvyn parantuessa.

Sosiaaliturvaa tarvitsevat ihmiset ovat tällä hetkellä hallituksen leikkausten kohteena oikeastaan enemmän kuin mikään muu yksittäinen ryhmä. Tämä on kovin nurinkurista ja mahdotonta selittää mitenkään järkevällä tavalla. On kestämätön ajatus, että jo ennestään heikoimmilla olevilta ihmisiltä otetaan vähästä pois ja vastuutetaan heidät kantamaan suurin taakka yhteiskunnan leikkauksista. Samaan aikaan monesta muusta asiasta ei olla leikkaamassa. Vertailun vuoksi on todettava, että esimerkiksi oluen verotusta kevennetään. Tämä taas on suorassa yhteydessä edellä käsiteltyyn päihdeongelmaan. Näitä arvovalintoja on vaikea ymmärtää.

Lasten hätä ja lastensuojelu ovat olleet julkisuudessa näkyvästi esillä viimeisten viikkojen aikana karmeiden rikosten muodossa. Nämä ongelmat ovat nousseet maassamme esille ennenkin, mutta tuntuu, että ongelmiin ei ole tartuttu vaan ongelmat ovat entisestään suurentuneet. Joko resursseja ei ole riittävästi lastensuojelussa tai sitten niitä ei osata käyttää oikein ja tehokkaasti. Koko lastensuojelu pitäisi ottaa tarkasteluun ja arvioida, vastaako se nykyajan tarpeisiin ja haasteisiin lainkaan. Keinovalikoima ja tavat pitäisi ensisijaisesti tarkastella läpi. Tiedonkulku ja asioihin puuttuminen ovat olennaisimpia tekijöitä ongelmien tunnistamisessa ja niihin reagoimisessa.

Osittain samaan aihepiiriin, lasten ja nuorten tilanteeseen, liittyy koulutuksen tason heikentyminen. Tätä ei tietenkään voi täysin yleistää, koska maassamme on paljon myös hyvin pärjääviä ja menestyviä lapsia ja nuoria. Näille yhteistä on luultavimmin kotona saatu hyvä tuki ja omat, vahvat taidot ja motivaatio omaan tekemiseen. Ongelmia on eniten niillä lapsilla ja nuorilla, joilla tukea ei ole riittävästi kotona tai taidoissa on muuten vajaavuutta.

Yhteenvetona näistä todetuista esimerkeistä on sanottava, että yhteiskuntamme vaikuttaa jakautuvan häviäjiin ja voittajiin ennennäkemättömällä tavalla. Tämä ei ole ollut tyypillistä aiemmin Suomesssa vaan olemme olleet enemmän tasapäinen joukko ihmisiä. Nyt vaikuttaa siltä, että nyky-Suomen kehitys tiputtaa tehokkaasti ne, jotka tarvitsevat tukea ja toisaalta nostaa niitä, joilla jo ennestään menee hyvin. Tämä kehitys on huolestuttavaa paitsi yksilöille myös Suomelle kokonaisena maana.