Kunta- ja aluevaalien tulos oli tyly.

Kävi kuten Tapparalle.

Vuonna 2021 kuntavaalissa kannatus oli 14,5%, saatiin 1351 valtuutettua ja 354 236 ääntä.

Vuoden 2022 aluevaaleissa saatiin 11,1%, 155 valtuutettua ja 206 638 ääntä.

**

Nyt aluevaaleissa tuli: 7,8% ja kuntavaaleissa tuli: 7,6%.

Pudotusta vuoden 2023 eduskuntavaaleihin oli järkyttävä. Silloin tehokkaasti organisoidun kampanjan tuloksena ääniä tuli ennätykselliset 620 981 kappaletta.

Nyt ei. En edes viitsi laittaa äänimääriä tähän. Tämä trendi oli näkyvissä jo eurovaaleissa. Kirjoitin tästä.

Ensi kesällä pidettävässä puoluekokouksessa käsitellään varmasti itse politiikan sisältöä yhdessä uuden tai vanhan puoluejohdon kanssa.

Henkilövalintoihin en puutu muuten kuin toteamalla, että Riikka Purran on tehnyt valtiovarainministerinä työtä, joka jää historiaan.

Näin vanhana puolueen palvelijana rohkenen kuitenkin laittaa tähän kolme pointtia PS tulevaisuutta ajatellen. Nyt on helppo kirjoittaa kun ei ole ambitioita. On vain välimatkaa ja hyvää tahtoa.

Lyhyesti: tästä noustaan vielä. Sisulla.

Pointti yksi: ehdokasasettelun pitäisi olla jatkuvaa

Ehdokasasettelussa ei onnistuttu. Nyt olisi ollut mahdollisuus saavuttaa ratkaiseva voitto kuntakentällä. Saada se vaikutusvalta, joka meille kuuluu eduskuntavaalien perusteella.

Näin ei käynyt.

Kuntavaalit ovat intiimit vaalit – äänestäjä tuntee ehdokkaat ja yleensä pysyy vanhoissa koetuissa. Vaaleja on manner-Suomessa 292. Ollaan lähellä ja tunnetaan ihmiset. Siksi kaikkien listojen on oltava täynnä. Jokainen ääni lasketaan. Aluevaaleissa asiantuntijat pärjäävät; sotepuolen ihmiset ovat kovaa valuuttaa.

Kaiken takana on kuitenkin tehokas ehdokashankinta. Perussääntö on: täysien listojen hankinta pitää aloittaa kahta vuotta ennen vaaleja. Niin, että listoille ei tarvitse ottaa ketä tahansa hinnalla millä hyvänsä. Kyse ei ole rakettitieteestä eikä vilunkipelistä.

Puoluetoimiston seinälle pitäisi kiinnittää kultakirjaimin teksti: ”kaikki vaalit liittyvät toisiinsa” ts. ehdokashankinnan pitää toimia pitkällä juoksulla ja koko ajan.

Mitä se tarkoittaa? Kunta- ja aluevaaleihin osallistumisen pitäisi olla ehdoton edellytys kansanedustajavaalien ehdokkuuteen. Pitkät ”ehdokas-ehdokas” ajat varmistavat myös sen, että saadaan tuntuma siihen mitä kukin osaa ja onko ehdokkaalla luurankoja kaapissaan. Kansanliike täydentää koko ajan itseään ja edustajiaan. On periaatteessa kampanjoitava koko ajan. Kaikilla ei ole rahaa millä mällätä ja äänestäjien luottamus pitää ansaita pitkäjänteisesti.

Varsinainen tosivastuu ehdokkaiden etsimisessä on paikallisyhdistyksillä. Piirien on tuettava tätä kaikilla tavoilla. Puoluesihteeriä ei saa jättää yksin tässä.

Käytännössä hyvä käytänne on se, että presidentinvaaleissa olisi pitänyt olla mukana euroehdokkaita, eurovaaleissa kunta- ja alue-ehdokkaita ja näissä vaaleissa tulevia 2027 vaalien ”ehdokas-ehdokkaita”. Ehdokkaiden jatkuva hankita, kouluttaminen, testaaminen ja kouliminen on puoluetoimiston ensimmäinen prioriteetti. Muut prioriteetit tulevat tämän jälkeen.

Herrainpäivät ovat ohi

Sitten sana kansanedustajista. Kansanedustajien on kampanjoitava aina. Jotkut ovat tehneet sitä kiitettävästi!

Nyt näillä luvuilla kuitenkin näyttää pahimmillaan siltä, että 30 PS kansanedustajaa saa etsiä toista työtä vuodeksi 2027.

Tämä on siis pahin mahdollinen vaihtoehto.

Se tarkoittaa selkosuomeksi sitä että nämä hyvät poliisit, sairaanhoitajat, rakennusyrittäjät, erikoisosaajat ym. joutuvat hakeutumaan vanhoihin työpaikkoihinsa.

Kansan entisten palvelijoiden on aloitettava alusta. Jos näin käy niin toivotan heille kaikkea hyvää. Toivottavasti ei. Näiden pestien mukana menevät myös avustajien kaartit. Ja hallituksen mukana häviävät valtiosihteerit, dignitäärit, kreetit ja pleetit. Koko avustajien lauma.

Sitä saa mitä tilaa. Niin makaa kuin petaa.

Runollisesti:

”jos kesäisin on olot kuin herralla, niin seuraavissa vaaleissa pesti loppuu kerralla”

Pointti kaksi: ”messiaita” ei ole

Olen saanut puoli vuotta ennen yhteydenottoja, joissa kaikissa on toivottu, että aloittaisin jonkun kampanjan itseni puolesta. Rupea puoluesihteeriksi ym.

Olen todennut näille hyvää tarkoittaville tahoille varsin tylysti, että ”olisin ennen vaaleja mielummin apinoiden ja sikojen puolueen puoluesihteeri-ehdokkaana” kuin kampanjoisin ennen vaaleja itseäni mihinkään virkaan.

Miksi?

Ensiksi, omien kampanjoiden aloittaminen ennen vaaleja on äärimmäisen epälojaalia johtoa kohtaan. Äänestettyä mandaattia pitää kunnioittaa. Toiseksi, oharit vahingoittavat syvästi vaalikampanjaa käyvää puoluetta.

Alleviivaan: jokainen energiapisara, joka on käytetty johonkin omaan kampanjaan jotain puheenjohtajuutta, viskaalin paikkaa tai sihteeriyttä varten on pois yleisestä kampanjasta. Se on suora pisto puolueen selkään. Se on itsekästä. Epäilen, että Riikka olisi nyt pääministeri jos eräässä eteläisen Suomen ”kylässä” olisi vuosina 2022-2023 kampanjoitu yhä ahkerasti vaaleissa kuin omassa asiassa. Olisimme voineet saada sieltä kaksi kansanedustajaa lisää. Ajatelkaa: Hyvinkää sai 2 PS kansanedustajaa!

Toinen asia, jota olen näille soittajille alleviivannut on ollut seuraava ajatus: ei ole olemassa mitään messiaita, sateentekijöitä tai ihmeentaikojia!

Taikasauvaa ei ole.

PS:n todellinen voima on sen omissa riveissä, jokaisessa jäsenessä ja omassa yhteisessä työssä. Yhteistyössä. Siinä, että autetaan toista, tsempataan kaveria ja pelataan joukkueena. Kenttä ratkaisee niin hyvässä kuin pahassa. Menestystä ei voi ulkoistaa tai omaa aktiviteettiä ei voi vyöryttää toiselle. On vain me. Sinä ja minä, jotka teemme työtä yhdessä.

Pointti kolme: arvostelua pitää kestää

PS on laaja ja syvä kansanliike. Se on parhaassa merkityksessä ”ei-puolue”. Siellä on mukana eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Olemme toripuolue, jossa jokainen on tervetullut myös hieman erilaisine mielipiteineen.

Se merkitsee sitä, että kun ollaan hallituksessa niin paineet voivat nousta. Entiset puolueet pyrkivät kaikin tavoin huutamaan, että ”PS on pettänyt sinut” sillä he haluavat päästä takaisin syöttökaukalolle.

Se on ymmärrettävää.

Puoluetoimiston tärkein työ on silloin selittää, kertoa ja vakuuttaa kenttä siitä, että nyt mennään oikeaan suuntaan. Kenttätyön pitää olla kaksi kertaa intensiivisempää kuin jos oltaisiin oppositiossa. Oman viestinnän pitää olla terävää ja kuuluvaa.

Se merkitsee myös sitä, että jos tulee arvostelua niin se pitää kestää. On katsottava peiliin. Nöyrryttävä. Kyllä kansa tietää.

Toinen vaihtoehto on rakennella puolueesta jonkinlainen ”pyhien yhteisö” tai vapaakirkollinen seurakunta, jossa tavallista jäsentä koko ajan kytätään ja kyylätään. Niin, että puolueesta tulee ”hallelujaa – meillä on niin jäätävän ihana johtaja” – liike ja kaikki pitävät suunsa kiinni.

Puoluetoimiston tärkeimmäksi tehtäväksi tulee silloin nettikyyläys ja tavallisten ihmisten vahtaaminen. Ruvetaanko Yrjönkadulla amatöörivakoilijoiksi? Jaetaan jäseniä vuohiin ja lampaisiin? Entä jos piirien vaaleissa ei lueteta omiin sääntöihin vaan haetaan ”hyviä tyyppejä”. Energia menee siihen, että ”mitenkä me saisimme parahin tavoin erotettua tuon ikävän tyypin.”.

Mutta kun niitä epämiellyttäviäkin ihmisiä tarvitaan. Stressiä pitää sietää. Erityisesti kun ollaan hallituksessa. Sanomisia ei pidä pelätä kun on aika tehdä työtä 4 vuotta.

Viesti Lahden puoluekokoukselle sekä uudelle tahi vanhalle puoluejohdolle

Perussuomalaisilla on edessään nyt vakava pohdinnan paikka.

Näin teknisessä mielessä on pohdittava sitä tehtiinkö virhe kun entinen lehti lopetettiin. Kävikö kuin Lucas-Film yhtiölle kun se hylkäsi oman ”core audience” väen? Star Wars-saaga näyttää olevan nyt lopussa kun se alkoi wokettamaan. Se oli perusmoka. Ensimmäinen sääntö on: ”älä hävitä kivijalkaa”.

Selko-suomeksi: kaikki eivät voi seurata ja hurmaantua kurkkimalla netistä suurien nettitähtiemme säteilevän tenhoavia esiintymisiä.

Ehkäpä juuri siksi, että nettitaidot eivät ole kehittyneitä. Kaikki eivät ole tähtiä mutta jokaisella on ääni. Joku haluaa täyttää sudokun, toinen haluaa lukea pikku-uutiset hartaasti. Ei kannata katkaista toimivaa tiedotuskanavaa. Jos teet sen itse merkitsee se sitä, että oma viesti ei kuulu mutta muiden viestit kyllä kuuluvat.

Vaalimainokset olivat turskaa

Puolueen vaalimainokset olivat turskaa. Horinaa ja jorinaa.

En ymmärrä miten puolue, joka on kyennyt tietoisesti tempaamaan vastustajatkin mukaan rummuttamaan omaa PS sanomaa voivat tehdä näin mitäänsanomatonta jälkeä.

Totean tähän vain sen, että puoluetoimistossa voi tiedotuksessa olla vain yksi kokki. Minä olisin taipuvainen kannattamaan sitä kokkia, joka on saanut tuloksia aikaan. En haluaisi sinne ketään muuta. Sählärit pois! Media- ja tiedotusdeskissä pitää luottaa ammattitaitoon ja kokemukseen. Jos joku haluaa somekuninkaaksi niin siitä vaan mutta jäsenistön perusihmiselle se säännöllisesti ilmestyvä lehti on tärkein.

Ketä me olemme? Pitäisikö sitä empatiaa löytyä?

Kesän 2025 isoin asia on sen pohdinta, kenen puolue me olemme, ketä varten me olemme olemassa?

Mikä kansanliike tämä PS oikein on?

Kepu teki aikoinaan sen virheen, että se menetti vallanhimossaan oman identiteettinsä. Se ei enää tiennyt onko se vasemmistopuolue vai alueiden puolue. Tilanne on sama vieläkin. Kepu etsii itseään vieläkin.

PS:n pitää miettiä ketä edustamme, tanssimmeko riemumenuettia herrain kanssa, olemmeko duunareiden puolue, maaseudun puolue, olemmeko me ”hävinneiden Suomen” puolue, joka kykenee pääkaupunkiseudun ulkopuolella haastamaan kepun ja Uudellamaalla & Helsingissä kokoomuksen?

Tilanne on haastava: pahimmillaan tariffien takia maailmantalous kuristuu, lama lähestyy, eläkkeiden arvot ovat sulaneet pörssilaskuissa ja työpaikat vähenevät. Nyt sitä oikeata empatiaa tarvitaan. Empatia ei ole ristiriidassa tarkan taloudenpidon kanssa. Samoin: politiikan kärkiteemojen pitää vaihdella eri alueiden suhteen.

Selko-suomeksi: se mikä pätee Helsingissä ei päde Pattijoella. Tai kuten timpuri sanoo: taloa ei tehdä yhdellä työkalulla.

Vanhat karpaasit esiin Lahdessa!

Olisin kehottanut tässä yhteydessä niitä puolueen merkkihenkilöitä, jotka ovat toimineet niin kiitettävästi kulisseissa ja vedelleet siellä naruja, ilmoittautumaan ja hakemaan luottamusta puoluekokoukselta. Ihan itse. Slunga, Simo ja Matti & consortio! Nyt olisi teidän hetkenne mittauttaa suosionne. Saatte minun ääneni!

Vuonna 2027 edessä on totuuden hetki. Joko olemme silloin suurin puolue tai sitten olemme oppositiossa prosenttiliikkeenä pitkän aikaa. Silloin alkaa ns. taistelu raunioista.

Minusta tällaista kansanliikettä kuitenkin tarvitaan. Tarvitaan ihmisten puoluetta. Nyt vuonna 2025 hupuloitiin mahdollisuus päästä Suomen suurimmaksi kunta- ja aluepuolueeksi. Virheistä on kuitenkin mahdollista oppia. Tästä epäonnistumisesta ei pidä masentua. Olemme sisukkaita. Periksi ei anneta.

On vain ryhdyttävä etsimään niitä Sammon sirpaleita ja menestyksen tekijöitä välittömästi Lahden kokouksen jälkeen.

Aikaa ei ole hukattavaksi.