Jonkinlaista itsesuojeluvaistoa olisi hyvä harjoittaa kaiken luonnonsuojelun keskellä. Energiantuotannon omavaraisuusaste määrittelee osaltaan kansakunnan haavoittuvaisuuden astetta. Saksa kärsi kaasuputkisidonnaisuudestaan Venäjälle.

Suomessa oli sulaa hulluutta romuttaa kalliit turpeennostokoneet – tai myydä ne halvalla Viroon, jossa myös on paljon suoalueita.

Turve kasvaa – hitaasti kyllä, mutta kasvaa kuitenkin. Eli uusiutuu.

Tulee kova hinta luonnonsuojelulle, jos kotitaloudet Suomessa siirtyvät leirinuotion ääreen puuronkeittoon vain siksi, että täällä ei osata pitää munia useammassa eri korissa.

Uusimpia ympäristönsuojelukriteereitä noudattava hiilivoimala Inkoossa suljettiin ja romutettiin maantasalle, turpeennostokoneita romutettiin oikein kovan rahan vauhdittamana (velkarahalla kuten pähkähulluun, punavihreään taloudenpitoon tuolloin kuului).

Suomi kuihduttaa itseään yhtäältä intoilemalla luonnonsuojelun maailmanmestaruudesta ja toisaalta ihan terveen järjen alasajolla.

Olemme syöksykierteessä, mutta onnellisia?

Asentotajun menetys näyttää nyt kuitenkin huolestuttavan muutamia tahoja.

Olen samaa mieltä allaesitetyn kansalaisaloitteen tekijöiden kanssa:

Turve on määriteltävä uusiutuvaksi energianlähteeksi. Huoltovarmuus ja edullinen kotimainen energiantuotanto on turvattava.

Täällä voi käydä kertomassa oman mielipiteensä:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/16739