Aluevaaleissa moni puhuu vain terveyspalveluista ja pelastuslaitoksen palveluista, mutta erittäin merkittävä osa SoTe-kokonaisuutta ja uutta hyvinvointialuetta on sosiaalihuolto. Sosiaalihuollossa on koko maakunnassa vuosien aikana havaittu erittäin suurta vaihtelevuutta työntekijöiden suhteen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että työn kuormittavuus on valtavan suurta, asiakkuuksia on todella paljon yli suositusten yhtä työntekijää kohti, aika menee tulipalojen sammuttamiseen, eikä ennaltaehkäisevälle työlle jää niin paljon aikaa, kuin alan ammattihenkilö haluaisi siihen panostaa. Kirjaamisia asiakaskäynneistä ja -kontakteista ei useinkaan pystytä tekemään kovin nopeasti. Asiat, joita sosiaalihuollon ammattihenkilöt käsittelevät päivittäin ovat myös hyvin kuormittavia eikä työntekijät kykene painamaan asioita mielestä kotonakaan. Sosiaalihuollossa on huutava pula työntekijöistä ja nykyiset työntekijät elävät jatkuvan kiireen ja stressin alaisina.

On selvää, että kiire ja stressi aiheuttaa ahdistusta. Työntekijä taistelee viimeisillään voimillaan ja tekee parhaansa. Ammattietiikka kärsii, kun yksinkertaisesti ei ole enempää aikaa panostaa tiettyihin asioihin. Se on väärin. Jokainen ammattihenkilö haluaa tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Asiakasmäärät tulee pysyä kohtuullisina, se on ensimmäinen askel kohti parempaa työnhyvinvointia. Panostusta työhyvinvointiin tarvitaan joka alalla, mutta erityisesti sosiaalihuollossa, sillä siellä kohdataan hyvin vaikeitakin tilanteita, jotka saattavat myös aiheuttaa ammattihenkilöllekin traumoja. Hyvinvoiva työntekijä tekee työnsäkin hyvin. Hyvinvoiva työntekijä ei vaihda paikkaa.

Sosiaalityössä työtä tehdään usein yksin, jonka vuoksi tulee pohtia myös työturvallisuuden toteutumista. Lisäksi tulee pohtia oikeusturvaa ja sen toteutumista etenkin asiakkaan, mutta myös työntekijän näkökulmasta. Yksin työskentely on myös yksi työhyvinvointia heikentävä asia. Hyvinvointialueen yksi tärkeimpiä tehtäviä onkin lisätä yhteistyötä eri alan toimijoiden välillä. Osassa kuntia tämä jo kohtalaisesti toteutuukin. Yhteistyön tekeminen toimijoiden välillä on ennenkaikkea lasten ja perheiden etu, jonka avulla saadaan myös päällekkäistä työtä vähennettyä.

Lastensuojeluun saatiin onneksi sosiaalityöntekijämitoitus. Se on ensimmäinen merkittävä askel parempaan suuntaan. Tarvitsemme ammattihenkilöitä koko sosiaalihuoltoon. Esimerkiksi vammaispalveluun tarvitsemme vankkaa osaamista ja tietämystä vammaisuudesta. Tarvitaan myös aitoa ymmärrystä ja kiinnostusta perheiden elämästä. Palvelutarpeen arvioinnissa tulisi kiinnittää huomio kokonaisvaltaiseen tarkasteluun eikä miettiä, täyttyykö kaikki vanhan kaavan kriteerit tämän henkilön kohdalla. Sosiaalityön tehtävänä on auttaa ihmisiä hädän hetkellä, myös vammaispalveluissa. Ihmisten kohtaaminen on kaiken A ja O. Esimerkkinä tilanne, että perheessä on diagnosoitu lapselle jokin sairaus, josta ei parane. Tilanne on perheelle uusi ja erittäin iso shokki. Tällaisessa tilanteessa harvoin kuulee, että apua on tarjottu. Valitettavan usein kuulee, että vanhemmat kaiken sen shokin ja epätietoisuuden keskellä joutuvat hankkimalla hankkimaan tietoa lapsensa oikeuksista ja vaatimalla vaatimaan palveluja. Voi siis sanoa, että palveluohjaus ontuu hyvin paljon, joskus tuntuu, ettei sitä ole lainkaan saatavissa.

Lapset ja nuoret sekä erityislapset ovat minulle sydämen asia. Haluan olla tekemässä töitä sen eteen, että heidän äänensä saadaan kuuluviin ja ammattilaiset, jotka tekevät tätä arvokasta työtä heidän hyväkseen, saavat tehdä työtään ammattietiikkansa mukaisesti ja turvallisesti. Äänestämällä minua, annat kauttani äänen myös sosiaalihuollolle. Minua voit äänestää Etelä-Pohjanmaalla numerolla 358.