Suomalaisessa yhteiskunnassa törmää joskus aivan järjettömiin asioihin. Yksi niistä on tuki tuulivoimalle. Sen seurauksena mikään ei ole varmenpaa bisnestä kuin tuulimyllyn pyörittäminen.

Homma toimii yksinkertaisesti: valtio takaa tuulesta temmatulle sähkölle tietyn takuuhinnan. Sen jälkeen tuulivoimalla rahastavan on helppo laskea mitä tuulimyllyn pystytys maksaa ja miten paljon veronmaksajien rahaa kilisee kassaan.

Suomen Tuulivoimayhdistys ja kaikki punavihreät riemuitsivat viime viikolla. Ilo oli todellakin ylimmillään, sillä silloin saavutettiin vuorokausikohtainen tuotantoennätys, 29800 megawattituntia.

Veronmaksajille tuo päivä oli surun ja murheen päivä. Se maksoi 1,4 miljoonaa euroa tuulivoimatukena. Tuon luvun perusteella on helppo ynnätä mitä tuki maksaa esimerkiksi vuodessa. Se on järkyttävän paljon.

1,4 miljoonaa ei toki punavihreitä hytkäytä mihinkään suuntaan. Heidän talousviisautensa lähtee siitä, että rahaa saa pankin seinästä ja sähköä pistorasiasta.

Kaikki vähänkin ajattelevat ymmärtävät tuulivoiman ongelmat. Esimerkiksi sen, että rupelit eivät pyöri kovimmilla pakkasilla. Ja mitä siitä seuraa, niin senkin monet ymmärtävät. Eivät kuitenkaan punavihreät, sillä kuplassa tarkoitus pyhittää keinot.