Päätoimittajien yhdistys on huolestunut sosiaalisen median tasosta. Huoli on täysin aiheellinen, mutta samalla unohtuu omaan peiliin katsominen. Sädekehää kiillotetaan julistamalla omahyväisesti, että ”sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin”.

Päätoimittajat julistavat myös, että ”moniarvoinen viestintä ja sananvapaus sallivat erilaiset mielipiteet”.

Tämä on arvokas tavoite, jonka sekä perinteinen media että sosiaalinen media liian usein ”unohtavat”. Otan aiheesta vain yhden esimerkin: maahanmuuttokeskustelu.

Viime syksynä useat keskeiset perinteiset mediat päättivät, että ne estävät maahanmuuttoon liittyvän keskustelun palstoillaan, koska maahanmuutosta haluttiin antaa kansalaisille pääasiassa vain myönteistä kuvaa. Maahanmuuttokriittisyys leimattiin rasismiksi.

Perinteisessä mediassa kustantaja/päätoimittaja/toimittaja päättää ketä haastatellaan, mitä kysytään ja mitä johtopäätöksiä vedetään. Tällöin harmillisen usein asioita suodatetaan, kerrotaan yksipuolisesti tai jätetään kokonaan kertomatta. Asioita katsotaan median/toimittajan oman poliittisen agendan läpi. Objektiivinen ja neutraali journalismi syrjäytyy.

Niin sanotun sosiaalisen median puolella ei olla sen parempia. Ero on lähinnä siinä, että somessa tavallinen lukija helpommin erottaa oikean ja väärän. Perinteisen median yksipuolisuus on peitellympää.

Media on historiansa rajuimman murroksen keskellä. Perinteisen median norsunluutornit huojuvat, ja monet tulevat kokonaan luhistumaan. Sen seurauksena suuri osa toimittajista saa kenkää.

Toivottavasti moni heistä siirtyy sosiaalisen median puolelle, jotta sen tarjonta monipuolistuu ja laatu paranee.

Somen vahvuutena on erityisesti se, että siellä jokaisella on mahdollisuus sanoa sanottavansa julki. Se on demokraattisessa yhteiskunnassa äärimmäisen tärkeää.