Politiikkaa läheltä seuranneena tiedän, että eräillä poliitikoilla käytännön arki on hyvin laskelmoitua. Arvioidaan miten jokin ratkaisu vaikuttaa oman poliittisen uran kehitykseen.

Ykköspelurin mestarin tittelin annan yhtään epäröimättä toveri Eero Heinäluomalle. Hänen jokainen liike on tarkkaan punnittu palvelemaan omaa, toissijaisesti puolueen ja vasta sen jälkeen Suomen etua.

Esimerkkinä olkoon tulevat presidentinvaalit. Tiedämme, että Sauli Niinistö voittaa vaalit jos hän lähtee ehdolle. Tuo ilmoitus on luvassa ensi syksynä ja on hyvin todennäköisesti myönteinen.

Edellisissä presidentinvaaleissa demareiden ehdokkaana oli Paavo ”pöö” Lipponen. Noin kuuden prosentin kannatus oli puolueen ja Lipposen kannalta vähintään surkea. Lipposen pitkä poliittinen ura sai hyvin nolon lopun.

Siksi demareiden puolue-eliitistä ei ole löytynyt ehdokasta. Heinäluomakin on tähän mennessä kieltäytynyt. Nyt hän kuitenkin ilmoitti harkitsevansa. Selkosuomeksi se tarkoittaa, että hän lähtee ehdolle.

Heinäluoma ei uhraudu ilmaiseksi. Puolueen keskeisiltä päättäjiltä hän on saanut puristettua lupauksen jostakin vastapalveluksesta. Se lienee ministerin tehtävät, jos puolue on vaalien jälkeen hallituspuolue. Se voi olla myös eduskunnan puhemiehen tai varapuhemiehen vähemmän tuulinen, mutta näkyvä ja arvostettu pesti.