Pankkikriisin ja laman järkyttävät vääryydet on korjattava
“Lähihistoriassamme on tapahtumia, joita ei ole läpivalaistu eikä tehty oikeudenmukaista loppuselvitystä. Yhdeksänkymmentäluvun pankkikriisi ja lama on ollut sotiemme jälkeen järkyttävin tapahtuma, joka horjutti kansalaisen luottamusta yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen. Presidenttinä asettaisin totuuskomission selvittämään pankkikriisin tapahtumat.”
Näin vaati presidenttiehdokas Laura Huhtasaari uudenvuodenpäivänä. Hän on oikeassa. Teemme valtavan vääryyden, mikäli annamme asian hautautua.
Kerron tässä hieman lisää tapahtumien kulusta. Taustatietolähteenä on ollut mm. Erkki Ahon blogi.
Suomen itsenäisyydenajan pahimmalle lamalle on useita syitä. Tärkein niistä on ns. vakaan markan politiikka, jota presidentti Mauno Koivisto voimakkaasti taustalla puolsi. Käytännössä hommat hoiti Esko Ahon hallitus. Pääministerin ohella keskeinen rooli tuossa onnettomassa politiikassa oli valtiovarainministeri Iiro Viinasella.
Pankkikriisin selvittelyssä keskeinen päätös oli Suomen Säästöpankin pilkkomissopimus valtion ja neljän ostajapankin välillä. Salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin listaukset yrityksistä, jotka viedään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet. Käytännössä pankeille annettiin vapaat kädet raakaan peliin ja laittaa saatavat valtion avoimeen pankkitukipiikkiin.
Pankit putsasivat saatavansa pankkituen avulla, ja samalla kaadettiin noin 48.000 enemmän tai vähemmän elinkelpoista yritystä, joista monet olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Samalla aiheutettiin noin puolen miljoonan työttömyys.
Esimerkiksi säästöpankkijohtaja Veikko Korpela totesi aikoinaan Seura-lehden haastattelussa, että “tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa. Katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaiden kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot.”
Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyö, ihmisarvo ja omaisuus. Menettelystä kärsivät myös heidän läheiset, sukulaiset, tuttavat, takaajat, yritysten työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat ja yhteistyökumppanit.
Kaiken kaikkiaan pankkikriisi kosketti noin miljoonaa ihmistä, jotka joutuivat kärsimään päättäjien virhearvioinneista. Hinta oli ja on monen osalta inhimillisesti katsottuna liian kova.
Kuten Laura Huhtasaari totesi, pahoittelut tai anteeksipyynnöt pankkikriisin uhreille ja heidän omaisilleen eivät riitä. Kymmenillä tuhansilla yrittäjillä ja sadoilla tuhansilla velallisilla sekä heidän jälkeläisillään on oikeus saada korvaukset kärsimistään vääryyksistä.
…….
Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä media ja blogi saa uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.
Tekstin aiheet:
Sikäli noiden menneiden kaivelussa olisi järkeä jos niiden selvittelystä saataisiin jotain oppia vastaisen varalle. Toki muitakin oppikohteita voitaisiin kytkeä samaan yhteyteen:
-Valtion omaisuuden paniikinomainen myynti, naurettavaan hintaan.
-Kreikan katastrofi. ”Takuuksien” järkevyys. (Mikään muu maahan ei niiden kynnysrahaa maksanut)
-Tuulivispilöiden vaihtoehdot. (Olisiko esim. vaihtoehtoisiin läämitysjärjestelmiin satsattu vastaava tuki tuottanut paremman tuloksen? Nythän rahat valuvat ulkomaisille korpikotkarahastoille)
– Metsähallitus myy järjestelmällisesti alueitaan. Miksi?
-Hallitsemattoman maahanmuuton suurimmat voiton käärijät.
Analyyttinen selvitys, miksi ja kenen toimesta päätökset on tehty ja kuka on viimekädessä vastuuhenkilö. Samalla tulisi selvitettyä päätöksenteko järjestelmämme heikot kohdat. Ilmeisesti puuttuu selvät vastuuhenkilöt. Jaettu vastuu ei ole kenekään vastuuta. Nyt on viimeinkin aika kaivaa SYYLLISET esiin.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kiitos Reijo taas hyvästä kirjoituksesta!
Tässä vielä lisää 1990-luvun laman syistä:
http://jormajaakkola.fi
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti