Kuinka moni ajautuukaan vielä epätoivoiseen ratkaisuun? Kuinka monen mielen tarvitsee ahdistua ja järkkyä. Kuinka moni ajaa vastaan tulevan rekan alle tietäen mielessään joka tapauksessa jäävänsä kaatuvien seinien alle?

Ministeritason ihmiset ja viranomaiset ovat itsekkäästi pelotelleet kansalaisia vuosien ajan. Media on jatkanut vastuutonta mekastamista. Ymmärrys ei näytä riittävän, eikä käytännössä riitäkkään, kansalaisen tasolle. Viimeisimmäksi ministeri lintilä pelotteli kansalaisia ja aiheutti ahdistusta ruuan hinta- ja energiapuheillaan. Selitteli tulevaa jo ennakkoon, hakien päätöksilleen eväitä.

Ilmastoahdistuneet ahdistelivat vielä ahdistumattomia ja ahdistelevat edelleen. Sitten ratsastetaan, politisoidaan, selitellään ja pelotellaan koronalla. Yrityksiä ja kansalaisia on pidetty pelilaudan merkkeinä ja pidetään edelleen. Ilmoille on vuosien ajan heitelty kansainvälisiä pakotteita ja sen vaikutukset seuraamuksineen ovat osuneet suomalaisiin. Sotella on peloteltu myös jo vuosikymmen. Sotekerä potkaistiin, kaikesta ympärillä tapahtuvasta piittaamatta, omaan maaliin. Sitten kaikkien päälle alkoi nato-nato-sota-sota-ukraina-ukraina-myllytys. Media ja some mässäilevät. Poliitikot eivät ymmärrä, minkä edessä ovat.

Tilanne on ajautumassa ahtaaksi, jopa niin ahtaaksi, että tuhannet päätyvät epätoivoiseen ratkaisuun. Näin kävi 90-luvun lamassa ja nyt ollaan monin tavoin pahemmassa tilanteessa. Kukaan ei välitä tulevista sukupolvista juhlapuheita enempää. Vanhuksista koettavat välittää vain vielä tolpillaan olevat hoivaajat, poliitikot ovat heidätkin unohtaneet. Vappusataset ovat vaihtuneet eläkepoistotonneiksi. Sadat tuhannet palkansaajat ovat tilanteessa, jossa toteavat, ettei kannata käydä töissä. Rahat eivät riitä työmatkaan, kun nouseviin ruoka- ja elämiskuluihinkin pitää varata. Kuinka käy asunto- ja dieselautolainan? Verorahatkin annetaan hädättä maahan tulleille. Nuorilla ja vanhuksilla on hätä. Etäopiskelu ja yksinäisyys ovat jääneet päälle. Tässä ei auta kuraattorit, eivätkä psykologit.

Samaan aikaan poliitikot käyttävät kriisinippua hyväkseen, ajaen läpi omia tavoitteitaan seurauksista piittaamatta. Kriisiä käytetään myös suoranaiseen pelotteluun ja virheiden peittelyyn. Paljon muuta ja erilaista yksittäistä hätää mahtuu kirjoitettujen ja ajateltujen sanojen lomaan. Yhä useampi suomalainen kysyy, miksi minä en tule ensin? Miksi ministeri sanoo, että nyt pakko olla solidaarinen ja kestää muidenkin puolesta ja että suomalainen ensin ajattelu on vahingollista?

Kuka kuulisi seinien sisältä, kun sieltä kuuluvat tukahdutetut sanat ”auta ja välitä”? Kuka kuulisi ne sanat ja ymmärtäisi hädän ennen sitä rekkaa? Miksi ihmisiä nostellaan satunnaisesti alavirrasta ylös? Miksi kukaan ei mene ylävirtaan katsomaan, mistä niitä ihmisiä virtaan joutuu?

-murikka-