Kataisen ja Stubbin hallitusten tärkeimmät hankkeet kotimaassa ovat olleet sote- ja kuntauudistukset. Ne ovat historiallisen mittavat hallinnolliset ja toiminnalliset remontit, mutta kumpaakin on viety eteenpäin mututuntumalta. On rakenneltu kaikenlaisia himmeleitä ilman, että niiden tueksi on esitetty minkäänlaisia laskelmia. Mielestäni tällainen toimintapa on täysin väärä. Sanoisin, että jopa edesvastuuton.

Minua harmittaa myös liikennepuolen päätöksenteko. Jopa enemmän kuin sote- ja kunta-asioissa, sillä liikennepuolella aiheutetaan tietoisesti taloudellista vahinkoa.

Puhun nyt tieverkostomme kunnossapidon laiminlyönneistä. Nykyrahoilla vain päätieverkko kyetään pitämään asiallisessa kunnossa. Sen sijaan sitä alempi tieverkko saa melko rauhassa rappeutua. Ilmeisesti hallitus ja sitä tukevat puolueet ajattelevat, että tälläkin tavalla toimien voidaan ihmiset pakottaa muuttamaan maalta kaupunkeihin.

Asiantuntijat arvioivat, että yhden euron niin sanottu säästäminen aiheuttaa kolmen euron vahingon, sillä tiestön kunnossapidon laiminlyönti aiheuttaa ennen pitkää tien runkorakenteiden vaurioitumisen ja se aiheuttaa edelleen kalliin peruskorjaustarpeen. Siltojen osalta vahinko on jopa viisinkertainen.

Edellä olevan vahingon päälle on ynnättävä myös heikentyneestä tieverkostosta aiheutuneet lisäkustannukset liikenteelle. Maaseudulla on myös paljon raskasta liikennettä. Ja entistä painavampaa, sillä rekkojen kokonaispainoja on nostettu. Se taas on johtanut siihen, että korjausta vaativien siltojen määrä on rajusti noussut.

Pitkän urputtamisen jälkeen liikenneministeri Kyllönen asetti parlamentaarisen työryhmän hakemaan keinoja rahoitustilanteen parantamiseksi.

Työryhmä ei päässyt alkua pidemmälle, kun ministeri vaihtui. Ja vaihtui vielä kerran sen jälkeen. Näin ollen lähes vuosi on poljettu paikallaan. Nyt on päästy jälleen alkuun, mutta vaalit ovat edessä ensi keväänä tai ehkä jo aikaisemmin.

Ministeriön aiheeseen liittyvässä pohjapaperissa todetaan, että perusväylänpidon rahoitukseen ei ole poppakonsteja. Sanoisin, että poppakonsteja ei tarvita. Sen sijaan tarvitaan todella ennakkoluulotonta ajattelua ongelmien ratkaisemiseksi.

Tuon tässä esille yhden vaihtoehdon. Sopikaamme ja päättäkäämme ensin yhdessä, että kunnossapidon määrärahojen perustaso pitkälle tulevaisuuteen säilyy nykytasolla.

Sen päälle tulisi korvamerkittyä polttoaineveroa. Yksi sentti polttoaineen hintaan on noin 50 miljoonaa euroa. Näin ollen esim. viiden sentin lisähinnalla saataisiin 250 miljoonaa euroa per vuosi.

Näin toimien voisimme pikkuhiljaa kuroa umpeen korjausvelkaa, joka on nykyisellään peräti noin 2,5 miljardia euroa.