Eilen ja tänään olemme seuranneet poliittista teatteria. Tyylilajina on ollut tragikomiikka. Tässä näyte:

”Kotihoidontuen pakkokiintiöinti olisi vienyt perheiltä nykyisen vapauden päättää lapsenhoitoon liittyvistä asioista, lisännyt perheiden köyhyyttä ja tuonut lisää työttömiä, vaikka meillä on jo ennestään satoja tuhansia työttömiä. ”

Näin kirjoittaa Satu Taavitsainen Uuden Suomen puheenvuorossa. Hän on demareiden Kaakkois-Suomen piirijärjestön pj. ja kansanedustajaehdokas.

Hän kirjoittaa asiaa. Jokainen sana on totta.

Miksi minä sitten murehdin? Siksi, että demaripolitiikkojen uskottavuuden viimeisetkin rippeet hävisivät taivaan tuuliin, kuten vappupuhujan sanat Hakaniemen torilla.

Eduskunnassa olen seurannut asian edistymistä lähietäisyydeltä. Lukemattomia kertoja asiaa valmistelleet demariministerit ovat vakuuttaneet hankkeen erinomaisuutta. Taustakuorossa demareiden kansanedustajat ja muut puolueaktiivit ovat olleet liikuttavan yksimielisiä.

Nyt sitten kaikki on toisin. Ja vain siksi, että vaalit ovat lähellä. Ja siksi, että nyt ääntenkalastelussa ei oteta pienintäkään riskiä. Olihan suuri vaara, jopa todennäköistä, että demarit olisivat saaneet tästä itselleen samanlaisen painolastin kuin minkä kepulaiset saivat viime vaaleissa ns. paskalaista.

Vaalien jälkeen kaikki voi olla jälleen toisin.