Hallitusneuvotteluissa sovittiin mututuntumalta, että hallitus ja sen tukipuolueet toteuttavat suuren ”kuntauudistuksen”. Käytännössä se tarkoitti sitä, että ylhäältä käskyttämällä suurin osa maamme kunnista piti lopettaa kuntalaisten tahdon vastaisesti.

Töitä tämän tavoitteen eteen on tehty hartiavoimin työtunteja ja kustannuksia säästämättä. Samalla kuntien normaali kehittäminen on jäänyt toissijaiseksi.

Yksi keino pakottaa kunnat yhteen oli määräys, että pakotettiin selvittämään kuntien yhteenliittäminen seutukunnittain tai maakunnittain. Tehtävään palkattiin kallispalkkaisia kuntajakoselvittäjiä, jotka tekivät työtä toimeksiannon mukaisesti. Jokainen selvitys on päätynyt ennalta määriteltyyn lopputulemaan. Niin myös Etelä-Karjalassa.

Maassamme on tehty erilaisia kuntaliitoksia melkoinen määrä, ja niistä on kertynyt myös paljon kokemusta. Yksi niistä on se, että selvityksien lupaukset paremmasta huomisesta eivät ole toteutuneet. Arjen todellisuus on ollut muuta kuin kirjoituspöytien takana paperille kirjatut haavekuvat.

Kouvolan seudulla tehty kolmen kaupungin ja kolmen kunnan liitos on siitä surullinen esimerkki. Kun vertaa ennen kuntaliitosta tehtyä selvitystä toteutuneeseen, niin ne eroavat toisistaan kuin yö päivästä.

Aiheesta on myös kiistatonta tilastotietoa. Kun on tutkittu kuntaliitoskuntia liitosta seuranneiden 10 vuoden aikana ja verrattu niitä muihin kuntiin, niin kuntaliitoskunnissa menot ovat kasvaneet selvästi enemmän kuin muissa kunnissa.

Kouvolassa uuden ”suurkaupungin” talous on pahasti kuralla. Sitä on yritetty tasapainottaa karsimalla palveluja entisten maaseutukuntien alueelta. Jäljelle on jäänyt vain maksajan epäkiitollinen rooli.

Kun verrataan isoja kaupunkeja ja tyypillisiä maaseutukuntia, niin isot kaupungit tuottavat palvelut 20-25 % kalliimmalla per asukas.

Sitäkin kauhistellaan, että maaseutukunnissa on paljon vanhuksia. Se on totta, mutta samalla pitää muistaa, että kuntaliitosten myötä vanhukset eivät minnekään häviä. Yhteiskunnan kannalta tilanne pysyy ennallaan.

Etelä-Karjalan ja muidenkin maakuntien osalta on nyt aika laittaa piste ”kuntauudistukselle” ja keskittyä kuntien kehittämiseen ja kuntien väliseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön eri osapuolia hyödyttävällä tavalla.

Savitaipalelaisena toivon, että Savitaipaleen, Luumäen ja Lemin kunnat tutkisivat ennakkoluulottomasti uusia yhteistyömuotoja.