Tänään esimerkiksi Helsingin Sanomat käyttää kokonaisen sivun todistaakseen, että terrori-iskuissa on kyse vain yksittäisistä häiriintyneistä henkilöistä ja vain heistä.

Toki Pariisin iskujen tekijät ovat yksittäisiä henkilöitä, mutta kysymys ei silti ole vain heistä. ISIS-liike kerää kymmeniä tuhansia käytännön kannattajia eli raakalaisten tavoin toimivia sotilaita, ja sitä paljon enemmän liikkeen hiljaisia hyväksyjiä. Onko silloin kysymys enää yksittäisistä tekijöistä? Eipä tietenkään.

Voiko sitten ääriteot ja islamin niputtaa yhteen? No ei tietenkään. Valtaosa islaminuskoisista näkee asiat toisin.

Silti ääri-islamilaisuuden kannatus on niin laajaa, että ei voida puhua vain yksittäisistä terroristeista. Pitää puhua merkittävästä, länsimaisen yhteiskunnan näkökulmasta jopa hyvin uhkaavasta islamilaisen liikkeen haarasta.

Islamilaisen kulttuurin maltillisen näkemyksen hyväksyvät sadat miljoonat ihmiset. Siinäkin muodossa se on ajautunut ristiriitatilanteiseen länsimaisen kulttuurin kanssa. Esimerkkinä siitä olkoon naisen asema.

Mitä siis halusin sanoa? Siis sen, että kyse ei ole vain yksittäisistä terroristeista. Myös sen, että maltiillisessa muodossaankin islamilaisuus aiheuttaa länsimaisessa yhteiskunnassa vaikeasti sovitettavia ristiriitoja.

Mitä me haluamme? Siitä pitäisi keskustella avoimesti, mutta se ei ole mahdollista. Media ja muu ”suvaitsevaisto” ei ole siihen vielä valmis.