Perinteinen media julistaa rinta rottingilla, että se ei ole valemedia. Siis toisin kuin some. Tosiasiassa perinteinen media on liian usein jopa pahempi valemedia kuin some.

Somessa lukijan on helppo havaita ylilyönnit ja vääristelyt. Sen sijaan perinteisessä mediassa sama tapahtuu ”ammattitaitoisemmin” eli keskivertolukija ei välttämättä huomaa vedätystä. Otettakoon tähän tällä kertaa esimerkki tasavallan suurimmasta lehdestä.

Tänään Helsingin Sanomat julistaa jo otsikossa lähes kritiikitöntä maahanmuuttajamyönteistä punavihreää agendaansa: ”Lähes puolet suomalaisista ottaisi Suomeen lisää maahanmuuttajia – ehkä ihmiset ovat ymmärtäneet, ettei se on maahanmuuttaja, joka tulee ja vie työt”

Otsikko siis haluaa luoda mahdollisimman myönteisen kuvan. Otsikko voisi ihan yhtä hyvin olla, että ”suurin osa suomalaisista ei halua lisää maahanmuuttajia – ehkä ihmiset ovat ymmärtäneet, että maahanmuuttajat harvoin sopeutuvat ja työllistyvät”.

Jutussa vertaillaan asenteiden muutoksia. Nykytilanteen vertailuvuotena on vuosi, jolloin asenteet olivat kaikkein kriittisimmät. Jos katsotaan kymmentä viime vuotta kokonaisuutena, niin nykytilanne on keskiverto tuolle ajanjaksolle.

Helsingin Sanomat kuitenkin haluaa rakentaa mielikuvaa, jonka mukaan asenteet ovat muuttuneet myönteisiksi. Kaikkea toimittaja ei tohdi itse sanoa, joten haastateltavaksi on haettu sopivaksi katsottu punavihreä ”asiantuntija”. Hän jopa valehtelee, että Ruotsin Suomea suurempi talouskasvu johtuu pitkälti maahanmuutosta, vaikka suurin vaikuttava tekijä on ollut Ruotsin oma valuutta.

Helsingin Sanomien jutussa oli jälleen kysymys siitä, että tosiasioita esitetään valikoidusti. Näin lukijalle luodaan vääristynyt, valheellinen kuva, joka tukee lehden punavihreää poliittista agendaa.

Julkisen sanan neuvosto JSN on toimittajien hyvävelikerho, joka korjaa joiltakin osin virheitä. JSN ei kuitenkaan puutu valikoivaan vääristelyyn. Siihen tarvittaisiin Julkisen sanan korjaamo JSK. Mistä löytyisi taho sen perustamiseen ja ylläpitoon?