Kansalaisaloitteen avulla Suomen kansalaisilla on mahdollisuus saada eduskunnan käsittelyyn asioita, jotka he kokevat tarpeellisiksi. Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on hyvä esimerkki siitä, että aloitteet voivat jopa mennä läpi.

Kansanedustajien aloiteoikeus on kuitenkin useimmiten muodollinen, sillä yksittäisten kansanedustajien aloitteet saavat lähes poikkeuksetta tylyn kohtelun. Vain yli sadan allekirjoittajan aloitteet käsitellään kunnolla, ja niistäkin vain osa johtaa toimenpiteisiin.

Kansanedustajat ovat eräänlainen läpileikkaus Suomen kansasta. He ovat koulutuksen ja elämänkokemuksen ansiosta suuri voimavara, jonka hyödyntäminen on nyt liian vajaatehoista.

Siksi aloitteestani eri puolueiden kansanedustajista koostunut ryhmä jätti eduskunnan puhemiesneuvostolle aloitteen, jossa esitetään, että edustajien aloitteille annettaisiin nykyistä enemmän painoarvoa.

Yksi vaihtoehto on, että aloitteet menisivät ensin erilliseen valmisteluvaliokuntaan, joka arvioisi aloitteita. Aloitteen käsittely pysähtyi siihen, jos valiokunta katsoisi, että aloite ei anna aihetta pidemmälle menevään valmisteluun. Jos taas valiokunta toteaisi aloitteen ansaitsevan perusteellisempaa käsittelyä, se lähettäisi aloitteen valiokunnan oman perustellun arvion kera edelleen asianomaiseen ministeriöön jatkovalmisteluja varten.

Toinen vaihtoehto olisi muuttaa nykyisten valiokuntien työskentelytapoja. Valiokunnat voisivat käydä esimerkiksi kerran kolmessa tai kuudessa kuukaudessa läpi niihin saapuneet aloitteet. Samalla valiokunnat ottaisivat kantaa siihen, mihin aloitteista on syytä paneutua perusteellisemmin.

Toki erilaisia ratkaisuja on muitakin. Tärkeintä olisi, että niitä tosissaan pohdittaisiin ja jossakin muodossa toteutettaisiin.

Eduskunta on ehkä tasavallan tärkein työpaikka, joten siellä jos missä työskentelyn pitäisi olla mahdollisimman tehokasta ja tuloksellista.