Eräässä laulussa kysytään, että vieläkö on keppihevosia? No kyllä on. Yksi niistä on nyt paljon puhuttu vihapuhe. Tiedämme hyvin, että tulossa on merkittäviä vaaleja eri puolilla. Suurin poliittinen katastrofi Euroopassa syntyi haittamaahanmuuton ilmentymänä. Nämä heijastumat näkyvät nyt myös meillä Suomessa. Muun muassa tästä syystä EU:n poliittinen johtoasema on karkaamassa lapasesta, EU kriittisten maiden lukumäärän lisääntyessä. Tarvittiin siis uusi, humaani ja yksilönsuojaa korostava strategia, jolla on päällään valheellinen turvallisuuden valkoviitta. Politiikan käsikassaraksi sopii vihapuhe tähän tarkoitukseen mainiosti.
EU on jo pitkään pohtinut sananvapauden rajoittamista ja ns oikean ”EU tietämyksen” jakamista EU jäsenmaiden kansalaisille. Vaihtoehtoisen informaation rajoittamisen halu EU:n määrittelemällä tavalla on ääretön. EU:n lopputulos tässä suhteessa oli täysi floppi. Syy epäonnistumiseen on vapaan sosiaalisen median yhä enemmän saama jalansija. Kyllä kansa tietää, ja paljon enemmänkin kuin Vennamon aikaan. Kun Merkelin valtakoneisto ei suostunut parantamaan tapojaan, on pääsosassa kikka kakkonen eli vapaan sanan rajoittaminen. Vihapuhe on oivallinen keppihevonen tämän politiikan ajamiseen. Entisen valtapolitiikan jatkumisen myötä, tässä kuolee toinenkin kärpänen. Kansallisvaltioiden kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet murtuu. Nyt puhutaan myös paljon siitä, Kuka määrittelee, mikä on vihapuhetta? Kuka valvoo?Kuka tuomitsee.
Edellä mainituista syistä, EU:lle ei ole mitenkään ensisijaisen tärkeää se, miten vihapuhe määritellään. Tärkein asia sille on se, että kansallisvaltioiden oikeusjärjestelmät ja kansalliset poliisijohdot aloittavat tiukat tutkimukset täikammalla, materiaalin keräämiseksi ja nostavat syytekynnystä. Ohjaukset ja linjaukset annetaan vasta myöhemmin ja siihen menee aikaa vuositolkulla, ennen kuin valitus ym oikeusprosessit korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä lähtien ovat saaneet lainvoiman. Eli ajan pelaaminen tämän EU vihervasemmistolaisen poliitiikan vahvistamiseksi, onkin se päätarkoitus. Ei se, kuinka esim. sananvapauden ja oikeuden tulisi toteutua. Tähän strategiaan on mukaan tarkoitushakuisesti sisällytetty pelon ja uhkauksen elementit. Näin pyritään varmistamaan poliittinen, kritiikitön lopputulos alistamisen hengessä.
REIJO PAUNONEN