Nyt alkoi eduskuntavaaliehdokkaiden kastijako sen mukaan kuinka paljon kukin ehdokas polttaa rahaa vaaleihin. Eilen juttelin erään merkittävän mediaomistajan kanssa, joka kertoi suoraan, että lehtiyhtiöt ovat puristuksissa ja joiden on kuunneltava rahavirran ääntä. Tohtiiko tuota enää sen selvemmin sanoa mistä tässä on kysymys. Tämä kehityssuunta onkin yhä selvemmin näkyvissä. Vaaleista on yleensäkin muodostumassa massaviihdetapahtumia, joissa suuren merkityksen ja hyödyn saavat vaalijärjestelmässä mukana olevat tahot. Sama sapluuna pätee esim viihde- ja laulu- tango ja kevyenmusiikin killpailuihin. Siitä mainos- ja markkinointiaineiston määrästä ja sen laadusta nyt käytävien eduskuntavaalien osalla, voi hyvinkin päätellä, että vaaleilla rahastus on suunniteltu hyvin ja pitkällä aikavälillä. Kun maakuntalehdet nostavat vaalirahoitusteeman esiin, se samalla itse ruokkii järjestelmäänsä tulevaa rahavirtaa. Itse en tähän markkinoinnin ruokinta-automaattiin tietoja vaalirahoituksesta syöttänyt. Vaalirahoitusteema on siis osa niiden markkinointia. Näin synnytetään pelko- ja kilpailutilanne. Illuusio siitä, että Ilman riittävän suurta rahallista panostusta ehdokas ei vaaleissa pärjää. Näin osittain varmasti onkin. Esimerkiksi Iltalehden myyntiassistentti korosti  suurten massojen tavoittamista vaalimainonnassa.  Rahan merkitys korostuu myös ilmaisen uutisoinnin rajoituksina. Enää ei ilmaisia aterioita ole, vaan nettilööpitkin muuttuvat pian järjestään maksullisiksi. Nykymaailmassa vaaditaankin äänioikeutetuilta entistä enemmän tietoa ja tarkkaavaisuutta. Siinä on hyvänä apuna esimerkiksi  ainakin vielä rahamammonasta riippumaton netti.  Kaikki eivät tee vaalityötä suurella rahalla vaan suurella sydämellä.

REIJO PAUNONEN, kansanedustajaehdokas

www.reijopaunonen.fi