Törmäsin eilen kotitilallani historian havinaan. Katajaan, jonka siirtoistutimme isäni kanssa liki 50 vuotta sitten. Sen juurelta pilkisti esiin kotikuusilaatta. Se kertoo, että puu on istutettu v 1967, jolloin Suomi on ollut itsenäisenä 50 vuotta. Isä oli paalain-narulla ympäröinyt katajan, jotta sen oksat eivät repeäsi. Nyt oksisto on valtaosin ruskettunut, eikä kataja näytä muutenkaan kovin hyvin voivalta. Arvelen että siteet eivät ole olleet sille kuitenkaan hyväksi. Kataja puhui minulle hiljaista kieltään Suomen nykytilasta ja oletetusta itsenäisyydestämme. TTIP sopimukset, kaiken kansallisomaisuuden yhtiöittämiset, EU komission suunnittelmat pakolaiskiintiöihin pakottamiset sakkojen uhalla, sotilaallisen jännityksen lisääntyminen ja Suomen joutuminen pelinappulaksi, sekä monet muut viimevuosien tapahtumat osoittavat, että Suomipuulle on valittu totaaliseti väärät ravinteet. Varoituksen ääniä ei ole kuunneltu ennen eikä nyt. Hallituspuolueista vain yksi on pitänyt johdonmukaisen linjansa, eikä ministeri- tai puoluejohtajaspekulaatioihin ole ollut syytä ryhtyä. Kansa ei ole sokeaa, ja mediahuomion korostamat gallupit eivät johda tätä maata.

Monella kotipihalla lienee tuo kyseinen kuparinen laatta. Eräänä kansalaisten aktiivisuuden osoituksena voisi olla se, että kerättäisiin kaikki nuo laatat kankaisiin viljasäkkeihin, jotka toimitettaisiin eduskuntatalon rappusille.  

REIJO PAUNONEN