EU-vaalit ovat nyt ohi ja oma äänisaaliini on ilahduttavat 2450 ääntä. On se aikamoinen joukko porukkaa! Kiitos kaikille äänestäjilleni ja kampanjassa monin eri tavoin auttaneille! Matka oli mukava. Suurempaa äänisaalista en edes kuvitellut, vaikka salaa tietysti toivoin järisyttävää superyllätystä 🙂

Itse en ollut vielä tajunnutkaan, mutta media sen sitten kertoi, että olin läntisen Uudenmaan omista ehdokkaista ylivoimainen ääniharava. Jee! Kiitos Lohja ja kiitos Uusimaa! Kiitos koko Suomi Ahvenanmaata myöten!

Heikko äänestysprosentti ei ainakaan auttanut Perussuomalaisia

Puolueen menestykseen olen myös kohtalaisen tyytyväinen, sillä tuplasimmehan paikkamäärämme. Eikähän niitä paikkoja edes ollut tarjolla kuin 13. Tietenkin tähtäimessä oli kolme paikkaa Perussuomalaisille ja siltä osin tulos on tylsä, mutta näillä mennään. Jotain jäi saavuttamatta.

Äänestysprosentti jäi Suomessa jälleen matalaksi (40,9 %), mikä ainakin politiikan tutkijan mukaanrokotti erityisesti Perussuomalaisten menestystä. EU-maiden yhteinen äänestysprosentti oli 43,9 % vaihdellen Belgian 90 %:sta (maassa on äänestyspakko) Slovakian 13 %:iin. Jostainhan tuokin kertoo ja kysyä sopii, kuinka heikolla mandaatilla Brysselin byrokratia oikein toimiikaan…!

Kampanjoinnista 

Omassa kampanjassani tehtiin kaikki se, mihin aika, rahat ja tämä äly riitti. Täydellisestä tuntemattomuudesta on vaikea ponnistaa, vaikka ehdokas ja kampanjaideamme sinänsä keräsivät kehuja. Monet kehut tosin tulivat yksityisinä viesteinä, enkä tietenkään voinut kanavoida niitä julkiseksi tueksi. Silti tietoisuus positiivisesta vastaanotosta oli todella hyvä olla olemassa! Minulla ei myöskään ennestään ollut juurikaan kontakteja puolueen sisäiseen toimijaverkkoon Lohjan ulkopuolelta, mutta matkan varrella tutustuin moniin aivan mahtaviin tyyppeihin ja ahkeriin työmyyriin eri puolilta Suomea. Siis todella moniin, mutta yksilöllinen erityismaininta minun retkiltä menee Savon suuntaan Pia Pentikäiselle. Ääniä haettiin myös sieltä sorateiden varsilta! 🙂

Kampanjointi oli mukavaa, vaikkakin raskasta. Ennen kaikkea se oli opettavaista. Välillä sai työntää, välillä vetää omia vaalivankkureita, eikä ne missään vaiheessa todellakaan mitenkään rullailleet vain omalla painollaan. Pääasiassa kaikki sujui todella hyvin. Ja vaikka aina eivät teltta tai muut jutut olleetkaan ihan kuvitellulla tavalla, niin kaikista tilanteista selvittiin hyvin eikä alettu surkutella! Joissain paikoissa taas ylitettiin kaikki ehdokkaan odotukset ja parhaimmillaan meno oli monesti ihan hulvatonta, satoi tai paistoi. Aikataulutkin olivat välillä ongelmallisia ja jälkikäteen junailisin jotain vähän toisella tavoin. Mutta jälkikäteen on aina niin helppo suunnitella sama uusiksi! ”Ilopilleri” oli aika usein kentällä saamani lempinimi. Ihanaa kuulla tommosta 🙂 Vaalit on vakava paikka, mutta ei hommaa ole pakko liian vakavasti ottaa!

Monia monia paikkakuntia jäi valitettavasti käymättä. Pääasiassa ehdin liikkua Uudellamaalla ja Itä-Suomessa. Ouluun tehtiin parin päivän kokousreissu koko PS-porukalla. Kyllähän minä olisin kiertänyt kaikki kylät ja kaupungit mielelläni. Mutta tiesin jo etukäteen, että koko Suomea en pysty töiden ohella kiertämään. Paljon kertyi vaalitilaisuuksia silti. Ilahduttavalla tavalla hämmästyttävää on, että isojakin äänimääriä tuli paikoilta, joissa en ehtinyt käydä lainkaan, eikä minulla ole siellä tuttaviakaan eikä lehtimainontaankaan ollut varaa. Silti kymmeniä, jopa satoja ääniä tuli sellaisiltakin alueilta. Arvatkaa vaan, miten paljon tuollainen riemastuttaa! Jotenkin minut löydettiin, sopivaksi havaittiin ja lähdettiin vielä äänestämään! Voi kiitos, kiitos!

Mitäs jatkossa?

Pureskelemme nyt tulosta tarkemmin ja teemme sen pohjalta johtopäätöksiä. Eduskuntavaaleihin on tullut kyselyjä ja vihreää valoa olen sen suhteen jo näyttänyt. Jos kelpaan ehdokkaaksi, todennäköisesti lähden mukaan kisaan.

Mietitään nyt tämä tilanne kuitenkin loppuun saakka. Olen valmis asettumaan ehdolle yhteisten asioiden hoitajaksi ja sietämään myös sen asian hankalampia puolia, kuten tuota julkisuuden tarvetta ja sen kohteena olemista. Mutta nämä pari viime päivää arkeen palailua ovat tuntuneet aivan ihanalta! Onhan se mukava kömpiä oman yksityisyyden turvasatamaan ja ikään kuin kielenkannatkin jotenkin alkaisivat taas löystyä.

Täytyy tosiaan jumpata tätä juttua omassa päässä eikä hötkyillä. Olen motivoitunut jatkamaan, mutta on näissä muissakin vaihtoehdoissa puolensa. Olen ollut mukana politiikassa vasta puolitoista vuotta, enkä ole leipääntynyt, mutta en ole loputtoman ihastunutkaan tähän puuhaan. Tässä pitää sietää kaikenlaista kinastelua milloin mihinkin suuntaan ja politiikassa peli menee äkkiä myös rumaksi. Olen kuitenkin hyvin pitkälti rauhaa ja kompromisseja rakastava tyyppi. Sitkeä ja kärsivällinen.

Lähipiirin apu korvaamatonta
Vielä erikoissuurkiitokset puolisolleni, joka auttoi EU-tietouden hankinnassa ja piti huushollin pystyssä. Samoin ”vaaliluudaksi” itsensä ristinyt ydintroikkamme kolmas jäsen Marjo oli keskeinen tekijä kampanjassa. Äitini auttoi vaalimateriaalin kanssa suurella työpanoksella ja isän kanssa ajeltiin pitkin Itä-Suomea satoja kilometrejä. Oikein hyvä kokemus sekin jo sinällään. Kotisivut teki Pia, valokuvia otti monessa tilaisuudessa Vihdin PerusJussi ja veljeni järjesti vaalivideoideni rekvisiitan sekä näyttelijän. Kiitos teillekin mussukoille 🙂
Enkä unohda PS-kotipesääni eli Lohjan PS-porukoita! Piditte minusta hyvää huolta ja järkkäsitte kaiken aina niin täydellisesti ja monen monta kertaa! Samoin läntinen Uusimaa aina Hangosta Raaseporin, Inkoon ja Siuntion kautta Vihtiin ja Karkkilaan! Ja muu Uusimaa, etenkin Espoo ja Vantaa. Ja se rakas Itä-Suomi, kiitos.

Vielä kerran koko Suomi: kiitos.