Varhaisen puuttumisen harha
Julkisen sektorin väitetään paisuneen ja holhoavan kansalaisia. Samaan aikaan yhteiskunnalta vaaditaan yhä enemmän ennaltaehkäisyä ja aina vain varhaisempaa puuttumista. Eli julkisen sektorin halutaan kuitenkin puuttuvan yhä pienemmästäkin syystä kansalaisten elämään. Tätä selitellään säästöillä, vaikka tutkimukset osoittavat, että ennaltaehkäisylläkin on hintansa ja rajansa. Kolesterolin ja verenpaineen suositusrajojen laskemisesta hyötyvät eniten lääketehtaat samoin kuin työväestön massamuotoiset terveystarkastukset hyödyttävät lähinnä vain lääkäriasemien kassoja.
Elämään kuuluu alamäkiä ja kolhuja. Teinien kasvaminen voi olla ajoittain raivokastakin. Kielloista ja valvonnasta huolimatta rajoja kokeillaan ja kantapään kautta opitaan. Joutuminen yhä pienemmästä syystä sosiaalitoimen haaviin on omiaan ohjaamaan käyttäytymistä huonoon suuntaan. Tulee epäonnistumisen leima ainakin omaan henkiseen rekisteriin. On astuttu sossurajan yli tekemällä normiongelmasta wirallinen.
Ennaltaehkäisyssä ja perheiden tilanteisiin puuttumisessa tulisi tavoitella järkevän puuttumisen rajaa. Läheskään kaikkea ei voida ennaltaehkäistä eikä läheskään kaikkeen edes pidä puuttua. Etenkin kun samaan aikaan resurssit ja osaaminen eivät meinaa riittää oikeiden vakavien tapausten tunnistamiseen, mistä pikku-Eerikan julma kohtalo on käsittämätön raakalaismainen todiste. Ensin Eerikan petti perhe, sitten yhteiskunnan turvaverkko. Nämäkin viranhaltijat olivat varmasti käyneet lukuisissa varhaisen puuttumisen seminaareissa, mutta aiheellisen puuttumisen taidot puuttuivat.
Yhä pienempiä ongelmia esiin haravoivan virkamiesjoukon määrää paisuttamalla emme edes säästä. Ennaltaehkäisykin maksaa paljon ja voi olla todella tehotonta, mitä harvoin tunnustetaan. Joskus sillä on jopa haittavaikutuksia, kuten turhaan syötettyjen kolesteroli- ja verenpainelääkkeiden sivuoireet. On jopa moraalisesti arveluttavaa perustella ihmisten vapaaseen elämään puuttumista säästöillä. Hyvinvointiahan tässä pitäisi olla edistämässä eikä säästämässä.
PIRITTA POIKONEN
Kaupunginvaltuutettu (ps) ja eduskuntavaaliehdokas
Lohja
Tekstin aiheet:
Kiitos nasevasta kirjotuksesta! Julkisen sektorin leikkaaminen ei ole helppo juttu. Kukaan ei halua vapaaehtoisesti antaa itselle potkuja.
Vaikka en ihan kaikkea vanno kapitalismin nimiin, niin kuitenkin valtion talouden hoitamisessa pitäisi ottaa mallia pk-sektorin kassanhoidosta, jossa focus on ydinasioissa(mistä raha tulee,mikä tuottaa,mihin pitää panostaa) Tämän jälkeen katsotaan miten rahat käytetään,että näillä suluissa olevilla olisi jatkumo. Kun säilyy tämä jatkumo, on firma pystyssä, työntekijöillä töitä ja heillä palkkatulo ja valtiolle verotulo. Aika yksinkertaista.
Monenlaiset tukitoimet(yritystuet yms.) vääristää kilpailua ja ohjaa pois alkuperäisestä tuottavasta toiminnasta ja voi olla syy lepsuun varojen käyttöön.
Taas kun ei ole oma firma kyseessä ja on ”yhteinen” jukinen raha käytössä, niin eipä niin justiinsa, miten eurot pelataan, kun se lovi omassa pussissa on mitätön. Eikä joudu vastuuseen sen tärväämisestä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti