Vihreät on kummallinen puolue… Se on samaan aikaan kaksinaamainen ja tekopyhä moraalinvartija sekä kaikkea perinteisessä käsityksessä ”moraalista” vastustava sakki ulkokultaisia elitistejä, jotka eivät koskaan näe itsessään vikaa, ellei sillä ole saavutettavissa jonkinlaisia moraalisia pisteitä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi oman valkoihoisuuden tai eurooppalaisuuden häpeäminen… Silloin on kannattavaa asettaa omat ”vikansa” jalustalle ja katua.

Kun perustuslakivaliokunnan näkemys Haaviston tapauksesta julkistettiin, saattoi melkein kuulla, kuinka suuri osa kansasta kohahti. Osa kohahti siksi, etteivät saattaneet uskoa caruna-Pekan pääsevän kuin koira veräjästä ja osa helpotuksesta siksi, ettei heidän ihqun sateenkaarimessiaansa arvoa alennettu oikeudenkäynnillä. Taaskaan. Vaikka aihetta ehkä olisikin ollut. Taas. Ties vaikka Pekasta leivottaisiin vielä presidenttikin…

No mikäpäs siinä, kukin tyylillään. Porakaivonkin kaataminen on helpompaa Ja todennäköisempää kuin tämän hallituksen, joten sikailla sopii. Viimeistään tänään saatiin varmistus siihen, että mistään ei joudu vastuuseen ja siksipä tämä hallitus on vihreille todellinen poliittinen koti. Toinen päivän kohahduttava uutinen oli nimittäin Antti Rinteen ilmestyminen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja-spekulaatioihin. SDP:n puheenjohtajisto (Lue: San-Il-Marin) aikoo nimittäin esittää eduskuntaryhmälleen Rinnettä pev:n puheenjohtajaksi. Muistatteko Antti Rinteen? Se tuomittu huijari, joka oli pääministerinä mutta erosi heitettyään ensin yhden omista ministereistään bussin alle?

Jos Marin jotain ilmoittaa, niin tulee tapahtumaan. Niin se tässä hallituksessa menee ja vaikka esimerkiksi vihreillä ja vasemmistoliitolla onkin jokunen yhdessä sovittu näennäinen vastarannankiiski (Anna Kontula ja Emma Kari/Iiris Suomela unohtamatta valtakunnan möläyttelijä Mikko ” Syön hatullisentm ” Kärnää), ovat viisi puoluetta kuin yhtä puuta… Perhettä. Ei siis vain poliittinen koti vaan jotain paljon syvempää ja diktaattorin omaisesti maata pyörittävä Sanna Marin on kuin tuon perheen äiti. Kylmä, äkäinen ja etäinen mutta äiti yhtä kaikki. Tähän loppuun lainaan, modernin monikulttuurisesti alun perin arabiankielistä sananlaskua:

”Äitiin voi aina luottaa, vaikka tämä olisi hyeena”.