Vasta valittu puheenjohtajamme Riikka Purra, sekä ehdolla ollut Sakari Puisto ottivat ansiokkaasti kantaa suomalaiseen maaseutuun ja yhteen kansallisista rikkauksistamme, puhtaaseen suomalaiseen ruokaan (MT 14.8.2021). Aihe on ajankohtainen nyt, kun uudet valtuustot aloittelevat toimintaansa, ja jokainen vastavalittu valtuutettu on täynnä intoa ja oman kunnan parhaiden puolien ajamista.

Meillä valtuutetuilla on nyt valta valita ja päättää. Meillä on mahdollisuus ottaa kunnissamme esille lähiruoka, ja suomalainen ruuantuotanto. Me päätämme, mitä ruokalautanen peruskouluissa ja kunnan ruokapalveluissa saa maksaa. Kotimaisen lähiruuan suosiminen julkisissa hankinnoissa on meidän käsissämme. Kuntataloudessa tietysti hinta ratkaisee, joskus tuntuu, että liiaksikin. Hinnan vastapainoista emme juurikaan keskustele. Emme ruuan laadusta. Emme ruuan hiilijalanjäljestä, emmekä eettisyydestä. Emme ruuan merkityksestä lähitalouksille, kuntamme ja lähikuntien ruuantuottajille. Emme mieti hävikkiä, emmekä sitä, miten ruoka oikeasti maistuu kunnan ruokapalvelun varassa oleville.

Helpointa on lähestyä oman kokemuksen kautta. Kouluruuasta puhutaan taas, kuten monessa muussakin kodissa, omien kokemusasiantuntijoidemme kanssa. ”Ruoka on mautonta. Meidät pakotetaan syömään soijarouheita, ne on murskattu ruuan sekaan, kun kukaan ei syönyt niistä valmistettuja ”lihapullia”. Aika moni heittää ruuan pois, ja syö salaattia ja leipää. Keittäjä laskee, monta leipää syöt, ja mitä ei saa heittää pois.” Näitä kommentteja kuulee myös meilläkin, vaikka kokemusasiantuntijamme eivät ole nirsoimmasta päästä.

Erityisesti kasvava lapsi tarvitsee maito-, vilja- ja lihatuotteita, siinä missä puhtaita ja tuoreita kotimaisia kasviksia ja vihanneksia. Miksei näitä voitaisi hankkia lähituottajilta, vähintään suomalaisilta tuottajilta. Eettisyyttä ja hiilijalanjälkeä miettien, kuinka kestävää on mainitun soijarouheen sekoittelu lihankorvikkeena ruokaan, joka lentää pääasiassa biojäteastiaan, suoraan Brasiliasta. Hävikkiruokaa ei tänä päivänä saada edes syöttää sioille, koska määräykset. Ai niin, se hinta. Joku, jota numerot enemmän kiinnostavat, voisi laskea. Sellaisen laskelman, että mitä maksaa kattilakaupalla roskiin heitetty soija”liha”kastike, vs. kotimaisesta lähilihasta tehty kastike, jota ei jää edes poisheitettäväksi. Arvovalinnalla, ruuan hävikki pienenee, lihaa ei tarvitse lennättää toiselta puolen maapalloa, puurohiutaleet ja leivät eivät kierrä puolta Suomea vaan tulevat lähimyllyltä ja -leipomolta. Jälkiruokaomenat kannetaan suomalaisista puutarhoista, Kun puhumme hiilineutraalista kunnasta, näilläkin on erityisesti tänä päivänä merkitystä. Kun puhutaan ruuan eettisyydestä, lähiruualla ja sillä, että syömällämme eläimellä on ollut mahdollisesti jopa nimi, on merkitystä. Ymmärrys siitä, mistä ruoka tulee, on merkitystä.

Suomalainen ruuantuotanto on jo yksinomaan itseisarvo. Huoltovarmuustekijä, jonka merkityksen väheksyminen on mielestäni lähes valtionpetos. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että teemme valintoja sekä koti- että kuntatalouksissa, kotimaisen ruuan ja lähiruuan hyväksi. Minulle, ja monelle kuntapäättäjälle ei ole merkitystä sillä, maksaako ruokalautanen kunnassa 1,50 euroa per annos, vai onko sen hinta 2,00 euroa lautaselta, jos sillä saadaan ruoka lähiseudulta, tai vähintään Suomesta. Ihmisille, jotka eivät erota puolukkaa mustikasta, liha (tai soijarouhe) tulee kaupasta ja raha seinästä, tällä ei ole tietty merkitystä.

Valitettavasti myös hinnan vaikuttaessa erityisesti kuntien hankintoihin, vetoan Teihin rakkaat ruuantuottajat, että älkää hinnoitelko tuotteitanne ulos. Valitettavasti sitäkin näkee. Perheeni kuluttajana, on valmis maksamaan kotimaisesta tuotteesta merkittävästikin enemmän, mutta valitettavasti se kaava ei kanna välttämättä pitkään kuntatalouksissa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että maanviljelijöiden ja kaikkien ruuantuottajiemme tulevaisuus täytyy turvata, tarvittaessa kansallisin toimenpitein. Tilat saa kylmäksi hyvin äkkiä, mutta hätätilanteessa niistä ei vuolla leiväksi yhden kasvukauden aikana vielä paljoakaan. Sekaan saa laittaa vähintäänkin puolet petäjäistä, jos metsiä nyt saa kaataa enää siinäkään tilanteessa.

Kutsun uudet valtuustot ja ruuan tuottajat sitoutumaan kotimaiseen lähiruokaan. Puhdas suomalainen lähiruoka on arvovalinta, jonka minä allekirjoitan ostoskorissani jokaisella kauppareissulla. Eikö sillä ole merkitystä Sinunkin kunnassasi?